Eeva Kilpi, Six Poems

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

—Minä elän nyt niin että kuoltuani
jumalakin itkee sitä
että loi ihmisen ainutkertaiseksi

“I am alive now that I am dead.”
Even God bewails the fact
He made man unique.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neitseestä syntynyt,
he sanoivat
ja ajatella, se meni läpi.

Ja nyt kun virhe on tehty
ja me elämme siinä yhä,
ei voi muuta kuin kuvitella
miten toisin olisi kaikki,
jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,
sanoneet:
—Ole siunattu, avioton äiti.

Born of a virgin,
they said,
and to think it got through.

Now the error has been made
and we live with it still,
you cannot help but imagine
how different everything could have been,
if they had done credit to the truth
and said:
“Blessed art thou, o unwed mother.”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä iltana minulle selvisi heijastuksen tarkoitus:
Mikä muu saisi kuun lumpeitten joukkoon?

The purpose of reflections was made clear to me this evening.
What else would make the moon go into a patch of water lilies?

∴∴∴∴∴∴∴∴∴∴

Minä olen vain episodi elämässäni
niin kuin kaikki muukin,
avioliitto, miehet, lapsetkin.
Minä haluaisin päästä ja takaisin
siihen ykseyteen
johon alunperin synnyin.

Jos tämän vain olisi tiennyt:
että kaikki on vaiheta, välikohtauksia,
että mikään ei jää lopulliseksi . . .
Niin mitä sitten?

I am only an episode in my life
like everything else:
marriage, the men, the children.
I would like to go back
to the oneness
into which I was originally born.

If only to find out this.
if everything is a phase, an incident,
if nothing remains final,
what, then, is the big deal?

IMAG4661

Huono tie ja pitkä heinä,
polulla rupikonnat, omat ruppanani,
vartioimassa pihaa.
Kivijalassa valppaina kyyt,
toinen musta, toinen vihertävä,
portailla avuliaat nokkoset.
Yössä lepakkojen armeija.
Ja kun kirjoitan, ylpeyteni,
kolme karhunputkea
turvaavat selustan ikkunan takana.

Lukevat salaa olkapään yli
mita kirjoitan heistä.

A poor road and long grass,
toads on the path, my own blood cakes,
watching over the yard.
The vipers in the plinth are vigilant.
One is black, the other greenish.
The nettles on the stairs are helpful.
There is an army of bats at night.
And when I write, my pride,
three angelicas
guard the rear from behind the window.

They secretly read over my shoulder
what I am writing about them.

 

P7300064.JPG

Japanilainen vieraani
käsitti vaivoin, että Suomessa ei ollut
neljäkymmentä miljoonaa asukasta.
Neljätoista miljoonaa hän olisi juuri
ja juuri jaksanut ottaa vastaan.
Mutta neljä ja puoli miljoonaa
oli hänelle liikaa.

Me vaikenimme kohteliaasti.

A Japanese guest of mine
realized painfully Finland did not have
forty million inhabitants.
He would have barely had the strength
to accept fourteen million.
But four and a half million
were too much for him.

We politely held our tongues.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 92, 72, 28, 116, 19, 83. Translations and photos by Living in FIN

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s