Risto Rasa: Three Poems

Yö oli himmeä, nyt linnut
alkavat laulunsa, crescendo,
on posteljoonin aika.

* * * * *

The night was dull. Now the birds
have struck up their song crescendo.
It’s time for the postman.

downpour.JPG

Yksin.
Sade kohahtaa kuin katsomo.

* * * * *

Alone.
The rain murmurs like an audience.

valtionhotelli-fish

Kohon vierestä
kala nappaa hyttysen.
Voi rannan hiljaisuutta
ja aamuauringon pehmeyttä
etten kyllästy kun
saalista ei tule.

* * * * *

The fish nabs a mosquito
alongside the float.
Oh, the silence of the shore,
the morning sun’s softness.
I won’t be fed up when
I don’t catch a thing.

Source: Risto Rasa, Hiljaa, nyt se laulaa (Helsinki: Otava, 1976), pp. 19–21. Photos and translation by Living in FIN

Johanna Venho, “(Returning)”

(Paluu)

Lentokoneesta näen tutun vihreän,
havut ilta-auringossa. Oman ääneni väri,
tämäkö on maa johon minut tehtiin.
Asuin poissa kauan, puhuin särmätöntä kieltä,
nauroin vaikeasti. Tarkkailin muita.
Toista ei voi tuntea: toisen eteen
on mentävä kuin ikonin. Odota.
Joku alkaa kertoa, sana tai pari imeytyy vereen.
Kaipasin näitä ihmisiä: kuulostelua.
Kesäyövaloa silmien alla. Tämäkö on maa
johon hajoan, mullastani kasvaa
syvä, tumma kuusi. Tuuli näppäilee oksia öisin.

imatrankoski (2)

(Returning)

I see the familiar green from the plane,
Conifer sprigs in the evening sun. The color of my own voice,
This is the land I was made for.
I lived away for a long time. I spoke an edgeless tongue,
I laughed gravely. I observed others.
Other cannot be known: others
Must be approached like icons. Wait.
Someone speaks, the blood absorbs a word or two.
I missed these people, listening,
The light of summer nights under my eyes. This is the land
Where I shall decompose, a deep dark fir
Growing from my soil. The wind shall pluck its boughs at night.

Source: Johanna Venho, Postia Saturnukseen (WSOY: Porvoo–Helsinki–Juva, 1998), p. 70. Translation and photo of the Imatra Rapids by Living in FIN

Pentti Holappa, “Gamma Radiation Bombards the Walls and Windows”

clouds

Gammasäteily pommittaa seiniä ja ikkunalaisia.
Maailmankaikkeuden synty ei ole lakkanut.
Räjähdys jatkuu. Hiljaisuus meluaa huoneissa,
suuri virta kohisee talon rakenteissa.
Taivas räväyttää ulkona sinisen katseen,
vaikka mantereet luhistuvat sen edessä.
Horisontti vaappuu.
Kesytän tuota järjetöntä myrskyä:
kaksi tikkua ristiin
ja siinä on aallonmurtajalle perusta.
Haparoin epätoivoisesti suurta naulaa,
jonka iskisin läpinäkyvään pilariin.
Jossain muistiini uponneena piilee katse,
toverillinen lause ja niitten varaan
sommittelen moniulotteisen illuusion:
ainakin neljään suuntaan, ellei viiteen,
avautuu siitä ovi ja ystävät tulevat,
asettuvat sydämeni kammiohin.
Sanoisin heille, että se turvaton paikka,
vuokra-asunto,
eikä sitä ole korjattu pitkään aikaan.
Osoitteeni ei ole tämä,
olen vain naamioitunut olemassaolevaksi.
Petän itseänkin, tunnen kipua ja odotan
lämmintä ihoa ihoani vasten.

* * * * *

Gamma radiation bombards the walls and windows.
The birth of the universe has not ceased.
The bang goes on.
Silence roars in the rooms,
A mighty current overwhelms the beams and rafters.
Outside, the sky casts a blue gaze,
Though before it the continents collapse.
The horizon wobbles.
I’ll break that senseless storm.
Two sticks crossed
Are basis enough for a breakwater.
I fumble desperately for a big nail
I could pound into a transparent pillar.
Somewhere in my memory, a look is submerged,
A companionable phrase. I’ll use them
To design a multidimensional illusion.
In four directions, if not five,
The door will open out and friends come in,
Settling down in my heart’s chambers.
I would tell them the place is unsafe:
It’s a rental flat
And has not been fixed up for a long while.
This is not my address:
My existence is a mere disguise.
Betraying myself, I shall feel pain and wait
For the warmth of skin on my skin.

Source: Pentti Holappa, Viisikymmentäkaksi (WSOY: Helsinki–Porvoo–Juva, 1979), p. 45. Translation and photo by Living in FIN

Risto Rasa: Five Poems

crow.JPG

Sain viisi senttiä korkean kaktuksen.
Se on lapsi vasta,
sen piikit taipuvat vielä.

I got a two-inch-tall cactus.
It is a mere child.
Its spines still bend.

* * * * *

Kun siivosin,
löysin kirjan,
joka on kuulunut sinulle.
Mietin millaiseksi olet muuttunut,
oletko vielä puheittisi
näköinen.

When I was cleaning
I found a book
that belonged to you.
I wondered how you had changed,
whether you still looked
speechless.

* * * * *

Hän on hyvin yksinäinen,
tilasi lehden
jotta joku kävisi hänen ovellaan.

He is quite lonely.
He ordered the paper
so someone would come to his door.

* * * * *

Maassa varis
raakkuu
sulavan kinoksen soittimiin.

On the ground, a crow
caws,
tickling a melting snowdrift’s ivories.

* * * * *

Vankilan muurin juurella
mustalaiset iloisesti juttelevat.
Kuuluu pienen pojan ääni:
”Hiljaa, nyt se laulaa.”

Gypsies chat happily
at the foot of the prison wall.
A little boy’s voice is audible.
“Quiet, it’s singing now.”

Source: Risto Rasa, Hilja, nyt se laulaa (Helsinki: Otava, 1976), pp. 5–9. Photo and translation by Living in FIN

Vilja-Tuulia Huotarinen, “The Light in the Nursery Lacerates My Wound”

Lastenhuoneen valo leikkaa haavan, laser-säde suihkii:
olen tässä ja tässä ja tuossakin, uudestaan kohotettu katse,
tottunut pyristelemään hämärässä. Katossa laukkaavat
kreivit ratsuineen, pistimet kuin kompassineulat,

lastenhuoneen valo pesee kasvot, puen vaatteet ja riisun
taas, sammutan lampun ja hiukset syttyvät pieluksella,
maailma rullaa nukenvaunuissa ees ja taas, hiekka rahisee ja
hevoselta pudonnut silmä vaanii korkean yön yllä.

stained glass

The light in the nursery lacerates my wound, the laser beam whooshes.
I am here and here and there, too. My gaze is raised again,
Used to floundering in the dark. On the ceiling, counts
Gallop with their horses, their bayonets like compass needles.

The light in the nursery washes my face. I get dressed and undress
Again. I turn the light off and the pillow sets my hair on fire.
The baby pram rolls back and forth. The sand rasps.
Slipping from a horse, my eye lurks atop a towering night.

Source: Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 57. Translation and photo by Living in FIN

Hannu Salakka, “Airs and Orations”

margin walkers

Puheet, ilmeet
eivät synnytä minussa mitään
nyt, kun kaikkien on ollut pakko
osoittaa kyvyttömyytensä.
Kuollessani haluan kasvaa metsiin.

Airs and orations
leave me untouched
now when it is compulsory for all and sundry
to flaunt their incompetence.
When I die I want to grow into forests.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 208. Translation and photo by Living in FIN

Pentti Saarikoski, “Photograph”

imatra valtuusto

Valokuva
Pilvet kermaa,
lehmä, kuu, Egypti,
siinä olen sanonut viisi sanaa ymmärryksellä,

kuuromykälle rakennnettiin talo jossa ei ole ikkunoita,
kunnanhallitus seisoo portailla,
valokuvaaja valokuvaa pitäjänlehteä varten,
kuuromykkä istuu talossaan niin pimeässä ettei häntä ole,
mutta onhan talo,
talo on, kuu, pilvet, lehmä,
kuka vielä muistaa lehmän?
Kuka muistaa mitä Egypti tarkoittaa?
Näistä tapahtumista on kulunut kauan
aikaa pimeässä,

kuuromykkä istunut talossaan jossa ei ole ikkunoita,
tuolilla jossa on kaksi jalkaa, onhan miehellä omat jalat terveet,
kunnanhallitus seisonut portailla
esimerkkinä hyvästä hallituksesta
joka alensi veroäyrin hinnan.

Photograph
Cream clouds,
cow, moon, Egypt.
There: I have said five words whilst making sense.

A deaf mute was built a house without windows.
The council stands on the steps.
A photographer takes a photo for the local paper.
The deaf mute sits in the house so dark he is not there,
but the house is there in any case.
The house is there, the moon, the clouds, the cow.
Who still remembers the cow?
Who remembers what Egypt means?
Such a long time has passed
in the dark since these events.

The deaf mute sitting in the house without windows.
An armchair with two legs, and the man, too, has healthy legs, his own legs.
The council standing on the steps.
A model of good government,
they lowered the rates.

1961

Source: Pentti Saarikoski, Runot (Otava, 2004), p. 101. Translated by Living in FIN. Photograph of Imatra Town Council courtesy of imatra.fi.