Eeva Kilpi, “January”

TAMMIKUU

Saattaa olla
että minuun pätevät vain vihoviimeiset
karjalaiset sananparret:
Mikäs pahan tappaisi?

On siis varustauduttava pitkään ikään.
Saattaa olla että elän satavuotiaaksi
ja ties vaikka ylikin.
Koettakaa kestää jos niin käy.
Myös minä koetan.

On opeteltava itsekkyyttä.
On pidettävä itsestään huolta.
On oltava oma palveluskuntansa.
Oma uskottunsa.

Elämä on velvollisuus.
Elämä on intohimoa.
Elämä on syyllisyyttä.

On niin omituisen urhea olo.
Kuolenkohan minä nyt?

The River Vuoksi in Imatra, 30 December 2018

JANUARY

It well may be
that only the old Karelian saw
applies to me:
bad weeds never die.

So I have to gear up for the long haul.
Maybe I’ll live to be a hundred years old,
and god knows how many more on top of that.
You try and hold on if it happens to you.
I am going to try and hold on, too.

You must learn to be selfish.
You must take care of yourself.
You must be your own servant.
Your own confidante.

Life is duty.
Life is passion.
Life is guilt.

I feel so strangely brave.
Am I going to die now after all?

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Photo and translation by Living in FIN

Eeva Kilpi, “December”

Joulukuu

Vanhuutta ei voi ratkaista,
ystävät kalliit, sanoo isoäiti.
Sen kanssa on elettävä.
Sitä on siedettävä.
Sille on puhuttava ystävällisesti.
Sen kanssa on neuvoteltava.
Sen kanssa on pohdittava asioita,
tätä ilmiötä,
mysteeriä jopa.
Te jotka elätte nuoruutenne lumoissa
puoli vuosisataa ja ylikin,
mihin teillä on hätä?

Ja sinut, armaani,
minä haluaisin tavata vasta kuolemani jälkeen,
irtautuneena huolista,
kun hautajaiset olisivat ohi,
nurkat siivottu papereista ja sanomalehdistä,
kun perintöhuonekalut olisi sijoitettu,
vanhat kirjat jaettu,
metsästä päästy yksimielisyyteen
ja mieleni olisi vapautunut intohimoon.

Olisi aikaa iankaikkisesti.
Ei kiirettä mihinkään.
Olisin paratiisikelpoinen.

December

Old age cannot be solved,
friends are expensive, says Grandma.
You must live with it.
It’s tolerable.
You must speak to it kindly.
You must negotiate with it.
You must mull things over with it,
this phenomenon,
this mystery even.
You who have been enthralled by your youth
half a century and beyond,
what’s the emergency?

And you, my dear,
I would like to see you only after I die,
released from cares,
when the funeral is over,
the corners cleaned of were papers and newspapers,
when the heirloom furniture is relocated,
the old books divided,
agreement reached on the woodlot,
and my spirit released into passion.

There would be time forever.
Nowhere to hurry.
I would be fit for paradise.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “November”

Marraskuu

Minulla on salainen rakastettu, sanoo isoäiti.
An invisible lover.
En osynlig älskare.
Salarakas, niin kuin nykysuomeksi sanotaan.

Kukaan ei ole nähnyt häntä.
En minäkään.
Hän tulee pimeällä
ja lähtee ennen aamunkoittoa.
Emme sytytä valoa.
Kohtaamme pimeässä
ja tunnustelemme toisemme esiin.
Etsimme toistemme huulet
ja paljonhan niitä on muitakin elimiä.
Kaikki ne löytyvät kyllä
vaikka silmät ummessa.

Harva se yö me leikimme
kaunotarta ja hirviötä,
minä vain en koskaan sytytä kynttilää.

Naapurit uskovat nähneensä hänet,
hänellä on kuulemma joka kerta
eri naamio.
Mutta niistähän minä en halua
tietää mitään.

Pääasia on hänen iso
lämpönsä.

“Watch free net TV. You are loved.”

November

I have a secret lover, says grandmother.
An invisible lover.
En osynlig älskare.
A salarakas, as they say in modern Finnish.

No one has seen him.
Not even me.
He comes after dark
and leaves before daybreak.
We don’t switch on the lights.
We meet in the dark
and feel each other out.
We find each other’s lips,
and there are many other organs.
All of them will be found
even though my eyes are closed.

Almost nightly we play
Beauty and the Beast.
I just never light a candle.

The neighbors believe they have seen him.
Reportedly, each time he wears
a different mask.
But I want to know
nothing about them.

The main thing is his huge
ardor, his warmth.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “October”

Lokakuu

Kun saisi kuolla nukkuessaan
eikä ainakaan yhtiökokouksessa
kesken kriittisen puheenvuoron,
vaan omassa vuoteessa unta nähden.
Kuninkaallinen kuolema, sanoo naapuri.
Toivomme sitä yhdessä
hartaasti, toistuvasti,
ikkunanraosta jutellessamme.
Rivissä kuollaan
mutta ei ikäjärjestyksessä
ja pohdiskellaan miksi.
Opitaan sairauksien nimiä,
tervehditään oireita,
tuttuja jo kaikki.
Kun ehtisi siivota sitä ennen.
(Huokaus.)
Kun jaksaisi.
Onkohan se edes mahdollista?

On se.
Mahdollista kuin myöhäinen sieniretki
auringossa,
kuin äkkiarvaamatta löytynyt karpalosuo
jonka näkee harjanteelta,
kuin puolukat lokakuussa,
kuin mustikat lumen alta.

Tehdään maailma valmiiksi.
Mehän osataan.

October

You should die in your sleep
and certainly not at the annual meeting
in the middle of a critical speech,
but in one’s own bed, dreaming.
It’s a royal death, says the neighbor.
We hope for it together
earnestly, repeatedly,
gabbing through the gap in the window.
People die like dominoes
but not by age
and wonder why.
They memorize the names of diseases,
they greet all the symptoms
like old friends.
Would that you had time to clean the house beforehand.
(She sighs.)
Would that you had the strength.
Do you think it’s even possible?

It is.
It’s as possible as a late mushrooming trip
in the sunshine,
like a cranberry bog, found unexpectedly,
that you can see from the ridge,
like lingonberries in October,
like blueberries beneath the snow.

Let’s get the world ready.
We know how.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “September”

SYYSKUU

Nämä minuudet joiksi hajoan,
anteeksi vain,
ne eivät ole suurellisuutta,
ne ovat luonnonilmiö,
ne ovat kasvullisuutta,
monimuotoisuutta
josta emme ole olleet tietoisia,
inhimillistä jakautumista,
suvutonta ja suvullista,
hengen hedelmää.
Mitä ovat eläimet?
Mitä eläimet ovat?
Ne ovat minua.
Ne ovat rihmastoani
joka haukkuu niityllä,
vilistää taloni ohi pimeässä.
Minä, itiöemä,
tarkkailen niitä ikkunasta,
kuulostelen ja haistan.
Koko ajan pelkään niiden puolesta
kuin jäsenteni menettämistä.
Ja enemmänkin.
Minähän olen vain osa kaikkea.
Minä kaiun.

SEPTEMBER

These selves into which I shatter,
forgive me,
are not a grandiosity.
They are a natural phenomenon.
They are a vegetation,
a polymorphism
of which we have been unaware,
human division,
asexual and sexual,
the fruit of the spirit.*
What are animals?
What, indeed, are animals?
They are me.
They are my mycelium,
yelping in the meadow,
scurrying past my house in the dark.
I, spore mother,**
watch them from the window,
listening to them, scenting them.
I am always afraid for them,
as if afraid of losing my limbs.
And more.
I am just a part of everything,
reverberating.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

* Galatians 5:22-23: “But the fruit of the Spirit is love, joy, peace, longsuffering, gentleness, goodness, faith, meekness, temperance: against such there is no law.”

** The word in Finnish is itiöemä, a compound of itiö (“spore”) +‎ emä (“mother” or “womb”), meaning “a sporocarp or fruiting body of a fungus.” Since neither “sporocarp” nor “fruiting body” sounds particularly poetic, and since Ms. Kilpi’s usage of the word here is as metaphorical as it is scientific, I opted for the non-scientific but etymologically and poetically more satisfying “spore mother.”

Eeva Kilpi, “August”

Elokuu

Täytyy olla elossa,
täytyy olla terve ja tajuissaan
että me voimme kohdata,
että sinä osaat tänne
ja että sinä osaat täältä pois.

Ja että siinä välissä
löydät minut pimeässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

August

We must be alive,
we must be healthy and conscious
so we can meet,
so you know how to get here
and how to get out.

And so that in between
you find me in the dark.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Hannu Salakka: Five Poems

Menneisyys on vain ennustus
tulevasta;
matkalla takaisin
ymmärsin
että aikani siellä oli jo ohi.

The past is just a forecast
of what is coming.
On the way back
I understood
my time there was over.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Märkä, viileä yö.
Sade
Ajattelin sinua
niinkuin jotakin lämmintä.

A wet, cool night.
Rain.
I was thinking of you
as something warm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakkautta,
ehkä jotakin muutta.
Äkkiä vain sellainen olo
että sitä ei tunne.

Eikä se saa edes surulliseksi nyt
kun ei enää mikään saa.

Stirrings of love,
maybe of something else.
Suddenly you just have the kind of feeling
that you cannot feel it.

And now it doesn’t even make you sad anymore
when nothing comes of it.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.

Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Looking at the moving water
I listen
to the wind’s strange tongue
and suddenly I feel
there is still something new,
something unreachable.

I’ll sit for a while
as if my mind were at peace.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lakkaa odottamasta
jää vain todellisuus,
se minkä voi nähdä.
Ja muistot,
kuinka toisin luuli olevan.

When you stop expecting
all that remains is reality,
what you can see.
And memories,
how different you thought you were.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), pp. 251–255. Translation and photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “June”

KESÄKUU

Linnut kylpevät minussa,
sudenkorennot risteilevät ylläni,
hirvet juovat minua.

Olen auerta.
Olen hämärää.
Olen pilvi jonka lampi hengittää syliinsä.

Olen haihtumaisillani.

Sada minut alas, ihminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JUNE

Birds bask in me,
dragonflies cruise over me,
moose drink me.

I am haze.
I am twilight.
I am a cloud the pond breathes into its embrace.

I am on the verge of fading away.

Get me down, human.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “May”

TOUKOKUU

Minä olen neitsyt
jokaiselle jota rakastan, sanoo isoäiti.
Sielullisesti puhdas
niin kuin intohimo on puhdasta.
Värjyvä niin kuin se joka
joka hetki panee kaikkensa peliin
voimatta vastustaa.

Kun intohimo on ehdoton
sillä ei ole mitään tekemistä
moraalin kanssa.

Moraali ei puhuttele intohimoa,
intohimo ei kysy moraalilta neuvoa.

Se on ihana, juovuttava tila, lapseni,
ja sen kokee hyvin harvoin,
vain muutaman kerran elämässään,
se on jumalallinen tila ja vaarallinen
niin kuin kaikki taivaanlahjat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAY

I am a virgin
to everyone whom I love, says Grandma.
Spiritually pure
just as passion is pure.
Trembling like someone
who goes all out at every moment,
powerless to resist.

When passion is absolute
it has nothing to do
with morality.

Morality does not speak to passion,
passion doesn’t ask morality for advice.

It’s a wonderful, intoxicating state, my child,
and it is very rarely experienced,
only a few times in one’s life.
It is a divine state and dangerous
like all heavenly gifts.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1.5. Vuonna 2002 on vapunpäivänä keskiviikko. Kaunis, lämmin ilma. Valkovuokot kukkivat, koivut hiirenkorvalla.

Kirjoissani minä olen pyydystänyt ihmiset lähelleni, ne joita alinomaa ikävöin ja joita en osaa lähestyä muuten.

Vuonna 2003 vapunpäivänä oli karua ja väritöntä. Valkovuokot eivät kukkineet, koivut eivät vihertäneet.

Niin oli myös vuonna 2005. Harmaata, kuivaa, viileätä. Mutta linnut lauloivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

May 1. May Day 2002 is a Wednesday. Beautiful, warm weather. The windflowers are blossoming, the birches are budding.

In my books, I have caught people close to me, those I miss constantly and whom I can’t approach otherwise.

In 2003, May Day was barren and colorless. The windflowers had not blossomed, there was no green on the birches.

It was the same in 2005: gray, dry and chilly. But the birds were singing.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photos by Living in FIN

Leevi and the Leavings, “Dog Paddle”

Leevi and the Leavings, “Käsipohjaa”

Mä tulen aamulla takaisin nääntyneenä tripistä.
Ei mua unessa kiinni kukaan saa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Ei niistä erota pitkätukkahipistä, mies kun on mitätön muilta mitoiltaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Se antoi suudella heti kun sille tarjos libistä.
Nyt sitä kadulla tuskin tunnistaa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Mut jos tää unta on edelleen, varovasti nipistä.
Ei kukaan soittele mulle kuitenkaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

IMAG2113

Leevi and the Leavings, “Dog Paddle”

I come back in the morning, exhausted from a trip.
No one can catch me when I’m asleep.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

When a man is devoid of other dimensions, he doesn’t differ from those long-haired hippies.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
She would let you kiss her as soon as you offered her Liebfraumilch.
Now you can barely recognize her on the street.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
But if this is still a dream, pinch me gingerly.
No one calls me anyway.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

Music and lyrics: Gösta Sundqvist. Source of original Finnish lyrics: Fandom. Thanks to Sharapov for the friendly reminder. Photo and translation by Living in FIN.