Eeva Kilpi, “September”

SYYSKUU

Nämä minuudet joiksi hajoan,
anteeksi vain,
ne eivät ole suurellisuutta,
ne ovat luonnonilmiö,
ne ovat kasvullisuutta,
monimuotoisuutta
josta emme ole olleet tietoisia,
inhimillistä jakautumista,
suvutonta ja suvullista,
hengen hedelmää.
Mitä ovat eläimet?
Mitä eläimet ovat?
Ne ovat minua.
Ne ovat rihmastoani
joka haukkuu niityllä,
vilistää taloni ohi pimeässä.
Minä, itiöemä,
tarkkailen niitä ikkunasta,
kuulostelen ja haistan.
Koko ajan pelkään niiden puolesta
kuin jäsenteni menettämistä.
Ja enemmänkin.
Minähän olen vain osa kaikkea.
Minä kaiun.

SEPTEMBER

These selves into which I shatter,
forgive me,
are not a grandiosity.
They are a natural phenomenon.
They are a vegetation,
a polymorphism
of which we have been unaware,
human division,
asexual and sexual,
the fruit of the spirit.*
What are animals?
What, indeed, are animals?
They are me.
They are my mycelium,
yelping in the meadow,
scurrying past my house in the dark.
I, spore mother,**
watch them from the window,
listening to them, scenting them.
I am always afraid for them,
as if afraid of losing my limbs.
And more.
I am just a part of everything,
reverberating.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

* Galatians 5:22-23: “But the fruit of the Spirit is love, joy, peace, longsuffering, gentleness, goodness, faith, meekness, temperance: against such there is no law.”

** The word in Finnish is itiöemä, a compound of itiö (“spore”) +‎ emä (“mother” or “womb”), meaning “a sporocarp or fruiting body of a fungus.” Since neither “sporocarp” nor “fruiting body” sounds particularly poetic, and since Ms. Kilpi’s usage of the word here is as metaphorical as it is scientific, I opted for the non-scientific but etymologically and poetically more satisfying “spore mother.”

Eeva Kilpi, “August”

Elokuu

Täytyy olla elossa,
täytyy olla terve ja tajuissaan
että me voimme kohdata,
että sinä osaat tänne
ja että sinä osaat täältä pois.

Ja että siinä välissä
löydät minut pimeässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

August

We must be alive,
we must be healthy and conscious
so we can meet,
so you know how to get here
and how to get out.

And so that in between
you find me in the dark.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Hannu Salakka: Five Poems

Menneisyys on vain ennustus
tulevasta;
matkalla takaisin
ymmärsin
että aikani siellä oli jo ohi.

The past is just a forecast
of what is coming.
On the way back
I understood
my time there was over.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Märkä, viileä yö.
Sade
Ajattelin sinua
niinkuin jotakin lämmintä.

A wet, cool night.
Rain.
I was thinking of you
as something warm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rakkautta,
ehkä jotakin muutta.
Äkkiä vain sellainen olo
että sitä ei tunne.

Eikä se saa edes surulliseksi nyt
kun ei enää mikään saa.

Stirrings of love,
maybe of something else.
Suddenly you just have the kind of feeling
that you cannot feel it.

And now it doesn’t even make you sad anymore
when nothing comes of it.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.

Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.

Looking at the moving water
I listen
to the wind’s strange tongue
and suddenly I feel
there is still something new,
something unreachable.

I’ll sit for a while
as if my mind were at peace.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lakkaa odottamasta
jää vain todellisuus,
se minkä voi nähdä.
Ja muistot,
kuinka toisin luuli olevan.

When you stop expecting
all that remains is reality,
what you can see.
And memories,
how different you thought you were.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), pp. 251–255. Translation and photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “June”

KESÄKUU

Linnut kylpevät minussa,
sudenkorennot risteilevät ylläni,
hirvet juovat minua.

Olen auerta.
Olen hämärää.
Olen pilvi jonka lampi hengittää syliinsä.

Olen haihtumaisillani.

Sada minut alas, ihminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JUNE

Birds bask in me,
dragonflies cruise over me,
moose drink me.

I am haze.
I am twilight.
I am a cloud the pond breathes into its embrace.

I am on the verge of fading away.

Get me down, human.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “May”

TOUKOKUU

Minä olen neitsyt
jokaiselle jota rakastan, sanoo isoäiti.
Sielullisesti puhdas
niin kuin intohimo on puhdasta.
Värjyvä niin kuin se joka
joka hetki panee kaikkensa peliin
voimatta vastustaa.

Kun intohimo on ehdoton
sillä ei ole mitään tekemistä
moraalin kanssa.

Moraali ei puhuttele intohimoa,
intohimo ei kysy moraalilta neuvoa.

Se on ihana, juovuttava tila, lapseni,
ja sen kokee hyvin harvoin,
vain muutaman kerran elämässään,
se on jumalallinen tila ja vaarallinen
niin kuin kaikki taivaanlahjat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAY

I am a virgin
to everyone whom I love, says Grandma.
Spiritually pure
just as passion is pure.
Trembling like someone
who goes all out at every moment,
powerless to resist.

When passion is absolute
it has nothing to do
with morality.

Morality does not speak to passion,
passion doesn’t ask morality for advice.

It’s a wonderful, intoxicating state, my child,
and it is very rarely experienced,
only a few times in one’s life.
It is a divine state and dangerous
like all heavenly gifts.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1.5. Vuonna 2002 on vapunpäivänä keskiviikko. Kaunis, lämmin ilma. Valkovuokot kukkivat, koivut hiirenkorvalla.

Kirjoissani minä olen pyydystänyt ihmiset lähelleni, ne joita alinomaa ikävöin ja joita en osaa lähestyä muuten.

Vuonna 2003 vapunpäivänä oli karua ja väritöntä. Valkovuokot eivät kukkineet, koivut eivät vihertäneet.

Niin oli myös vuonna 2005. Harmaata, kuivaa, viileätä. Mutta linnut lauloivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

May 1. May Day 2002 is a Wednesday. Beautiful, warm weather. The windflowers are blossoming, the birches are budding.

In my books, I have caught people close to me, those I miss constantly and whom I can’t approach otherwise.

In 2003, May Day was barren and colorless. The windflowers had not blossomed, there was no green on the birches.

It was the same in 2005: gray, dry and chilly. But the birds were singing.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photos by Living in FIN

Leevi and the Leavings, “Dog Paddle”

Leevi and the Leavings, “Käsipohjaa”

Mä tulen aamulla takaisin nääntyneenä tripistä.
Ei mua unessa kiinni kukaan saa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Ei niistä erota pitkätukkahipistä, mies kun on mitätön muilta mitoiltaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Se antoi suudella heti kun sille tarjos libistä.
Nyt sitä kadulla tuskin tunnistaa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.

Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Mut jos tää unta on edelleen, varovasti nipistä.
Ei kukaan soittele mulle kuitenkaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.

IMAG2113

Leevi and the Leavings, “Dog Paddle”

I come back in the morning, exhausted from a trip.
No one can catch me when I’m asleep.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

When a man is devoid of other dimensions, he doesn’t differ from those long-haired hippies.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
She would let you kiss her as soon as you offered her Liebfraumilch.
Now you can barely recognize her on the street.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.

Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
But if this is still a dream, pinch me gingerly.
No one calls me anyway.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.

Music and lyrics: Gösta Sundqvist. Source of original Finnish lyrics: Fandom. Thanks to Sharapov for the friendly reminder. Photo and translation by Living in FIN.

Eeva Kilpi, “February”

HELMIKUU
On irrottava lapsistaan, sanoo isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.

On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten alle.

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa

ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:

Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.

– Minä virtailen, sanoi äiti.
– Minäkin virtaan, äiti,
ees ja taas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

FEBRUARY

You must let go of your children, Grandma says.
It is harder than letting go of your parents,
since the responsibility carries on,
going with you all the way to the grave.

You must protect your children’s childishness,
their innocence,
submerged beneath the layers of adulthood.

But it is still there,
deep, cramped, and hidden,
until you encounter it again
in your grandchildren.
Then you have to protect them,
because suddenly they’re just spinning around the world, too,
along with their agemates.

And you wonder
where the time went,
why they changed,
when you stayed the same:

a child observing life on earth
through the periscope of her old age.

And no one knows
the lookout is a little girl from the Winter War,
immune to aging,
to whom devastating things are still happening,
whose world is still shaking.

“I’m flowing,” said Mother.
“I’m flowing, too, Mother,
back and forth.”

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Suddenly Passion Mounts the Day”

Äkkiä intohimo astuu päivän
ja ne kohoavat siivilleen
toisiinsa kietoutuneina
ja siitä liitosta synnyin minä kuin metsänelävä,
vapaa mutta uhanalainen,
kevyt ja unohdettua nautintoa täynnä,
talviuni jäsenissä
yhtaikaa levon ja rasituksen kaltaisena.

Kiitos ettet soita.
Kiitos ettet kirjoita.
Kiitos ettet toivo tapaamista.
Kiitos että maltat mielesi.

Odota.

DSCN8078

Suddenly passion mounts the day
and they rise on their wings,
intertwined.
And from that union, I was born, like a forest creature,
free but endangered,
airy and replete with forgotten pleasure,
the limbs in hibernation,
reposed and straining at the same time.

Thank you for not calling.
Thank you for not writing.
Thank you for not wishing to meet.
Thank you for changing your mind.

Wait.

Source: Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “One Morning the Earth”

Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, kyllänsä saaneena, myös maailmanparantajat. He roiskahtivat avaruuteen kuin täit tai tähdet. Muutaman itsetietoisen poliitikon se tappoi kynnellään, muutamia porvareita se potkaisi persuksiin ja muutaman rähisevän radikaalin se puhalsi ilmaan kuin höyhenen. Ja kun se oli taas pitkästä aikaa vapautunut näistä herhiläisistä, se huokasi syvään, asettui lepäämään ja alkoi kukkia joka rakosestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

One morning the earth, full of days, awoke suddenly and shook the people from its shoulders like vermin, including the reformers. They splattered into outer space like parasites or stars. It clawed a few conceited politicians to death, kicked a few bourgeois in the backside, and blew a few brawling radicals into the atmosphere like feathers. When a long time had passed since it liberated itself from these hornets, it sighed deeply and settled down to rest, and its every crack and crevice began to blossom.

Source: Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translation and photo by Living in FIN

International Translation Day: Hannu Salakka

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Today, September 30, is International Translation Day.

I celebrated International Translation Day in 2016 by sending a virtual love letter to the great Finnish poet and writer Eeva Kilpi, who published two new books this year at the ripe young age of ninety-one.

It was a chance encounter with Kilpi’s poems that inspired me to take the rash step of translating from Finnish to English in the first place. And, although I am often distracted by my real job (translating from Russian to English) and my dangerously job-like hobby (translating articles about Russian grassroots politics and culture), I have found the time, since I first happened upon Kilpi’s poems (in a hut by the side of a road to a paradise-like place in the countryside, where, as I learned last year, Kilpi’s father once had a summer cottage) to translate many more poems by her and let other chance encounters lead me to other great Finnish poets.

Aside from Kilpi, the Finnish poet who has made himself most at home in my life has been Hannu Salakka (1955–2003). While Kilpi is known to a good number of readers outside of Finland through translations of her novels, memoirs, stories, and poems, and was, apparently, nominated for a Nobel Prize, Salakka (whose collected poems, published in 1990, is two hundred pages longer than Kilpi’s collected poems, published in 2000) is now, sixteen years after his death, nearly as obscure in his homeland as he is abroad.

Although both poets share a certain aesthetic sensibility and a deceptively simple approach to writing poems, Salakka’s work has never been translated into English either at all or in any noticeable quantities. This is a shame because his poems are every bit as wry, profound, humane, and therapeutic as Kilpi’s are, although they are probably a good deal bleaker.

Or, perhaps, they seem that way to me because Salakka died at the age of forty-eight, four years younger than I am now, and because his obscurity seems irrefutable, a sad fact brought home to me by the number of times I have found his books abandoned and offered for a pittance in secondhand stores and piled up, so I imagine, in the backrooms of the booksellers from whom I have bought the books of his I did not find at random in Finland’s ubiquitous secondhand stores.

As I did three years ago on this day, I have chosen a poem from Salakka’s collected poems using a random number generator. I could not have chosen a better poem to illustrate his gifts as a poet. The poem also revolves around a beautifully apt metaphor for what it is poets and translators do when they are at their best: they set words free to soar and sing.

_________________________________________________

Laululintu

Löysin maasta linnun,
elävän, harmaan pienen linnun,
aran kuin vain lintu voi olla arka.
Silitin sitä ja puhuin sille,
vaikka näin sen sitä pelkäävän.
Halusin sen laulavan,
mutta se vapisi ja pysyi mykkänä.
Mutta kun avasin käteni,
se lensi,
lensi yhä kauemmas ja korkeammalle.

Ja vielä vuosienkin jälkeen
kuulen lintujen yhä laulavan.

* * * * *

Songbird

I found a bird on the ground.
A little gray bird, it was alive,
and bashful as only a bird could be.
I stroked it and spoke to it,
though I saw this made it afraid.
I wanted it to sing,
but it shivered and kept mum.
When I opened my hand, however,
it flew,
it flew ever farther and higher.

And even years later
I can still hear the birds singing.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viiypen (Helsinki: Otava, 1990), p. 122. Photo and translation by Living in FIN. This translation is dedicated to V., my comrade in life, translating, and Finnish. It also happens to be her name day today.