Eeva Kilpi, “August”

Elokuu

Täytyy olla elossa,
täytyy olla terve ja tajuissaan
että me voimme kohdata,
että sinä osaat tänne
ja että sinä osaat täältä pois.

Ja että siinä välissä
löydät minut pimeässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

August

We must be alive,
we must be healthy and conscious
so we can meet,
so you know how to get here
and how to get out.

And so that in between
you find me in the dark.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “July”

HEINÄKUU

Oli muuan, sanoo isoäiti,
oli muuan joka kiitti suudelmista,
joskus jopa jokaisesta pususta
ja aika usein hän muisti sanoa:
”Kiitos toissapäiväisestä.”
Ja kun minä vastasin: ”Samoin”,
hän kiitti siitäkin.

Rakkaus on sellaista.
Se avaa sydämet ylenpalttisuuteen.

Rakastavaiset ovat harvoin
ystävällisiä toisilleen,
mutta hän ylsi siihenkin.
Ja minä ajattelen yhä:
Miten harvinaista on hyvyys
ja aina se yllättää.

polebarn

JULY

There was a certain someone, Grandma says,
there was a certain someone who thanked me for kisses,
sometimes even for every single smooch,
and quite often he would remember to say,
“Thanks for the one from the day before yesterday.”
And when I said, “Same to you,”
He would thank me for that, too.

Love is like that.
It opens hearts to effusiveness.

Lovers are rarely
nice to each other,
but he made it there, too.
And still I think:
how rare is kindness,
it always surprises you.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “June”

KESÄKUU

Linnut kylpevät minussa,
sudenkorennot risteilevät ylläni,
hirvet juovat minua.

Olen auerta.
Olen hämärää.
Olen pilvi jonka lampi hengittää syliinsä.

Olen haihtumaisillani.

Sada minut alas, ihminen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

JUNE

Birds bask in me,
dragonflies cruise over me,
moose drink me.

I am haze.
I am twilight.
I am a cloud the pond breathes into its embrace.

I am on the verge of fading away.

Get me down, human.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “March”

butter cookies

MAALISKUU

Kun olen kuollut
palata kerran vielä
kenenkään huomaamatta tänne mun suo

omalle paikalle
keittiön pöydän ääreen
äitini vanhan keittokirjan luo.

Tahtoisin vielä viimeiset hyvästit heittää
rakkaille resepteille joita en enää nää,
lehteillä sivuja joita siirappitahrat peittää
ja joilta muskotintuoksua leviää.

Tahtoisin vielä hiljaa lukea läpi
kaikki ne reseptit joita
en koskaan toteuttaneeksi tullut
kun turhat ja hullut
toiveet ja päähänpistot
minulta veivät
ajan ja voimat,

ne eivät.

(Lauri Pohjanpäätä kiittäen.)

pohjanpaa
Lauri Pohjanpään runon “Kun olen kuollut”, oli äitini kirjoittanut vuoden 1998 kalenterin loppuun. Mitähän hän silloin oli ajatellut? [“Lauri Pohjanpää’s poem “When I Am Dead” was written by my mother at the end of the 1998 calendar. I wonder what she was thinking at the time.”] Image borrowed from Uunikkopellossa

MARCH

When I am dead
I’d like to return once more,
noticed by no one, here to my bog

to my own place
at the kitchen table
to my mother’s old cookbook.

To beloved recipes I never see again,
I’d like to say one last goodbye
to peruse the pages, covered in syrup stains
and smelling of nutmeg.

I’d like to read through silently
all those recipes
I never managed to make
since useless and crazy
wishes and whims
took away my
time and energy,

they aren’t.

(With acknowledgements to Lauri Pohjanpää.)

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translated by Living in FIN. This translation is dedicated to my own beloved mother on Mother’s Day, which, in a happy coincidence, is celebrated the same day in Finland and my own country. Image of cookbook borrowed from Mina Walli, Finnish-American Cookbook

Eeva Kilpi, “May”

TOUKOKUU

Minä olen neitsyt
jokaiselle jota rakastan, sanoo isoäiti.
Sielullisesti puhdas
niin kuin intohimo on puhdasta.
Värjyvä niin kuin se joka
joka hetki panee kaikkensa peliin
voimatta vastustaa.

Kun intohimo on ehdoton
sillä ei ole mitään tekemistä
moraalin kanssa.

Moraali ei puhuttele intohimoa,
intohimo ei kysy moraalilta neuvoa.

Se on ihana, juovuttava tila, lapseni,
ja sen kokee hyvin harvoin,
vain muutaman kerran elämässään,
se on jumalallinen tila ja vaarallinen
niin kuin kaikki taivaanlahjat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MAY

I am a virgin
to everyone whom I love, says Grandma.
Spiritually pure
just as passion is pure.
Trembling like someone
who goes all out at every moment,
powerless to resist.

When passion is absolute
it has nothing to do
with morality.

Morality does not speak to passion,
passion doesn’t ask morality for advice.

It’s a wonderful, intoxicating state, my child,
and it is very rarely experienced,
only a few times in one’s life.
It is a divine state and dangerous
like all heavenly gifts.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1.5. Vuonna 2002 on vapunpäivänä keskiviikko. Kaunis, lämmin ilma. Valkovuokot kukkivat, koivut hiirenkorvalla.

Kirjoissani minä olen pyydystänyt ihmiset lähelleni, ne joita alinomaa ikävöin ja joita en osaa lähestyä muuten.

Vuonna 2003 vapunpäivänä oli karua ja väritöntä. Valkovuokot eivät kukkineet, koivut eivät vihertäneet.

Niin oli myös vuonna 2005. Harmaata, kuivaa, viileätä. Mutta linnut lauloivat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

May 1. May Day 2002 is a Wednesday. Beautiful, warm weather. The windflowers are blossoming, the birches are budding.

In my books, I have caught people close to me, those I miss constantly and whom I can’t approach otherwise.

In 2003, May Day was barren and colorless. The windflowers had not blossomed, there was no green on the birches.

It was the same in 2005: gray, dry and chilly. But the birds were singing.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “April”

HUHTIKUU

Ei voi astua kahta kertaa
samaan virtaan.
Ei voi, koska itse on virta.
Ei voi, koska itse on pisara.
Ei voi, koska haarautuu
sivujoiksi,
puroiksi,
noroiksi,
kosteikoiksi,

koska kohoaa ilmaan
utuna,
usvana,
sumuna,

muuttuu pyörteeksi,
pyörremyrskyksi
ja putoaa sateena alas

Kerääntyy luhdaksi
ja luusuaksi,
alkaa kukkia myrkkykeisona,
kasvaa juolukkana.

Helisee kivien alla
ja jatkaa matkaa.

Astu sinä virtaani.

ice road

APRIL

You cannot step
into the same stream twice.
You cannot because you are stream.
You cannot because you are droplet.
You cannot because you branch
into tributaries,
into streams,
into rivulets,
into wetlands,

because you rise into air
as haze,
as mist,
as fog,

you turn into vortex,
into cyclone,
and fall down as rain

You coalesce into floodmeadow
and riverneck,
begin blossoming as cowbane,
burgeon as bog bilberry.

You burble beneath rocks
and keep going.

Step into my stream.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “February”

HELMIKUU
On irrottava lapsistaan, sanoo isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.

On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten alle.

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa

ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:

Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.

– Minä virtailen, sanoi äiti.
– Minäkin virtaan, äiti,
ees ja taas.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

FEBRUARY

You must let go of your children, Grandma says.
It is harder than letting go of your parents,
since the responsibility carries on,
going with you all the way to the grave.

You must protect your children’s childishness,
their innocence,
submerged beneath the layers of adulthood.

But it is still there,
deep, cramped, and hidden,
until you encounter it again
in your grandchildren.
Then you have to protect them,
because suddenly they’re just spinning around the world, too,
along with their agemates.

And you wonder
where the time went,
why they changed,
when you stayed the same:

a child observing life on earth
through the periscope of her old age.

And no one knows
the lookout is a little girl from the Winter War,
immune to aging,
to whom devastating things are still happening,
whose world is still shaking.

“I’m flowing,” said Mother.
“I’m flowing, too, Mother,
back and forth.”

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Suddenly Passion Mounts the Day”

Äkkiä intohimo astuu päivän
ja ne kohoavat siivilleen
toisiinsa kietoutuneina
ja siitä liitosta synnyin minä kuin metsänelävä,
vapaa mutta uhanalainen,
kevyt ja unohdettua nautintoa täynnä,
talviuni jäsenissä
yhtaikaa levon ja rasituksen kaltaisena.

Kiitos ettet soita.
Kiitos ettet kirjoita.
Kiitos ettet toivo tapaamista.
Kiitos että maltat mielesi.

Odota.

DSCN8078

Suddenly passion mounts the day
and they rise on their wings,
intertwined.
And from that union, I was born, like a forest creature,
free but endangered,
airy and replete with forgotten pleasure,
the limbs in hibernation,
reposed and straining at the same time.

Thank you for not calling.
Thank you for not writing.
Thank you for not wishing to meet.
Thank you for changing your mind.

Wait.

Source: Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “One Morning the Earth”

Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, kyllänsä saaneena, myös maailmanparantajat. He roiskahtivat avaruuteen kuin täit tai tähdet. Muutaman itsetietoisen poliitikon se tappoi kynnellään, muutamia porvareita se potkaisi persuksiin ja muutaman rähisevän radikaalin se puhalsi ilmaan kuin höyhenen. Ja kun se oli taas pitkästä aikaa vapautunut näistä herhiläisistä, se huokasi syvään, asettui lepäämään ja alkoi kukkia joka rakosestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

One morning the earth, full of days, awoke suddenly and shook the people from its shoulders like vermin, including the reformers. They splattered into outer space like parasites or stars. It clawed a few conceited politicians to death, kicked a few bourgeois in the backside, and blew a few brawling radicals into the atmosphere like feathers. When a long time had passed since it liberated itself from these hornets, it sighed deeply and settled down to rest, and its every crack and crevice began to blossom.

Source: Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translation and photo by Living in FIN

International Translation Day: Hannu Salakka

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Today, September 30, is International Translation Day.

I celebrated International Translation Day in 2016 by sending a virtual love letter to the great Finnish poet and writer Eeva Kilpi, who published two new books this year at the ripe young age of ninety-one.

It was a chance encounter with Kilpi’s poems that inspired me to take the rash step of translating from Finnish to English in the first place. And, although I am often distracted by my real job (translating from Russian to English) and my dangerously job-like hobby (translating articles about Russian grassroots politics and culture), I have found the time, since I first happened upon Kilpi’s poems (in a hut by the side of a road to a paradise-like place in the countryside, where, as I learned last year, Kilpi’s father once had a summer cottage) to translate many more poems by her and let other chance encounters lead me to other great Finnish poets.

Aside from Kilpi, the Finnish poet who has made himself most at home in my life has been Hannu Salakka (1955–2003). While Kilpi is known to a good number of readers outside of Finland through translations of her novels, memoirs, stories, and poems, and was, apparently, nominated for a Nobel Prize, Salakka (whose collected poems, published in 1990, is two hundred pages longer than Kilpi’s collected poems, published in 2000) is now, sixteen years after his death, nearly as obscure in his homeland as he is abroad.

Although both poets share a certain aesthetic sensibility and a deceptively simple approach to writing poems, Salakka’s work has never been translated into English either at all or in any noticeable quantities. This is a shame because his poems are every bit as wry, profound, humane, and therapeutic as Kilpi’s are, although they are probably a good deal bleaker.

Or, perhaps, they seem that way to me because Salakka died at the age of forty-eight, four years younger than I am now, and because his obscurity seems irrefutable, a sad fact brought home to me by the number of times I have found his books abandoned and offered for a pittance in secondhand stores and piled up, so I imagine, in the backrooms of the booksellers from whom I have bought the books of his I did not find at random in Finland’s ubiquitous secondhand stores.

As I did three years ago on this day, I have chosen a poem from Salakka’s collected poems using a random number generator. I could not have chosen a better poem to illustrate his gifts as a poet. The poem also revolves around a beautifully apt metaphor for what it is poets and translators do when they are at their best: they set words free to soar and sing.

_________________________________________________

Laululintu

Löysin maasta linnun,
elävän, harmaan pienen linnun,
aran kuin vain lintu voi olla arka.
Silitin sitä ja puhuin sille,
vaikka näin sen sitä pelkäävän.
Halusin sen laulavan,
mutta se vapisi ja pysyi mykkänä.
Mutta kun avasin käteni,
se lensi,
lensi yhä kauemmas ja korkeammalle.

Ja vielä vuosienkin jälkeen
kuulen lintujen yhä laulavan.

* * * * *

Songbird

I found a bird on the ground.
A little gray bird, it was alive,
and bashful as only a bird could be.
I stroked it and spoke to it,
though I saw this made it afraid.
I wanted it to sing,
but it shivered and kept mum.
When I opened my hand, however,
it flew,
it flew ever farther and higher.

And even years later
I can still hear the birds singing.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viiypen (Helsinki: Otava, 1990), p. 122. Photo and translation by Living in FIN. This translation is dedicated to V., my comrade in life, translating, and Finnish. It also happens to be her name day today.