Pentti Saarikoski, “New Clichés”

sirkus tahti

Uusia klisheitä

ja me ollaan tilapäisiä täällä,
ajat ajatukset ja taivas teltta,
mutta on suunta johon me elämme ikuisesti,

jokainen ilta
laihat hartiat
ja jokaiset kasvot kuin kasvot jotka on otettu pois,
takaapäin nähty
jokainen ilta kuin sirkus näytöksen jälkeen,
laihat hartiat taivasta vasten
kun aika ja teltta on otettu pois,
punaiset vaunut, portailla aurinko
nuorallatanssija, koko maailma
häkeissä kuin silmissä jotka katsovat kaukaa

New Clichés

we are temporary here,
times thoughts and the blue yonder a big top,
but there is a direction where we live forever,

every night
scrawny shoulders
and every face like a face taken off,
seen from behind
every night like a circus after the show,
scrawny shoulders against the sky
when time and tent are taken away,
red streetcars, sun on the stairs
a tightrope walker, the whole world
in cages as in eyes gazing from a ways away

1961

Source: Pentti Saarikoski, Runot (Otava, 2004), p. 98. Translation and photo by Living in FIN

____________________________

A musical rendition of “New Clichés” by well-known Finnish singer-songwriter Liisa Akimof

Pentti Saarikoski, “Birthday”

mushroom

Syntymäpäivä

Kun syksy on syksy ja hatussa on mustetta,
kaksikymmentäkolme vuotta on auki yhtaikaa,
kissa katsoo ja jokaisen vuoden pohjalla on
syksy kun on syksy, syysmetsä, ja metsässä kasvaa
sieni, ja kissa syö sienen ja kuolee äkkiä:
kaksikymmentäkolme vuotta menee yhtaikaa kiinni.

Birthday

When autumn is autumn, and ink is on the brain,
twenty-three years is simultaneously open.
The cat watches, and underlying every year is
autumn when it is autumn, an autumnal forest, and in the forest grows
a mushroom. The cat eats the mushroom and suddenly dies.
Twenty-three years simultaneously come to a close.

1961

Source: Pentti Saarikoski, Runot (Otava, 2004), p. 93. Translation and photo by Living in FIN. For my childhood friend Lyle Enderson on his birthday.

Hannu Salakka, “It’s Snowing”

fullsizeoutput_d7b“Bigger than February.” Billboard for the Finnish grocery store chain Prisma, Obvodny Canal Embankment, St. Petersburg, 4 February 2018. Photo by Living in FIN

Sataa lunta
mutta puista tippuvat raskaat pisarat,
samaa silmänlumetta
tämä maailman päivä,
koko ajan olemassa
jossakin.

It’s snowing,
but heavy drops are dribbling from the trees.
It’s the same window dressing
all the time
somewhere
on this the world’s day.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 527. Translated by Living in FIN

Hannu Salakka, “Unsmiling”

DSCN0988

Hymytön

Ilma on äänetön,
ovat vain askelten kaiut.

Huulet eivät muodosta ainoatakaan sanaa,
vetäytyvät vain
ja paljastavat hampaat.

Juoksen
niinkuin lintu juoksee
alkaakseen kohta lentää.
Minua ei vain haudata haluamaani paikkaan.

Unsmiling

The air is voiceless.
There are only the echoes of footsteps.

The lips do not form a single, solitary word.
They merely retract,
exposing the teeth.

I run
as the bird runs
when it is on the verge of flying
lest I be buried in place.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 331. Translation and photo by Living in FIN

Hannu Salakka, “Land, Frost, Ice, Drifts, Air”

DSCN2564

Maa, routa, jää, hanki, ilma
joka liimaa sieraimet ja pusertaa
ihmisestä huurua,
kun maasta noustaan näin kerros kerrokselta
on vaikea uskoa,
että sisus on tulta, tai edes lämmin.
Talot kuin kivettynyttä laavaa,
näyttävät asutuilta
vain aivan pilkko pimeällä,
kun ikkunoissa on valo.
Talojen ihmiset
ovat oppineet jälleen tulemaan toimeen
ilman tuulta.
Jos heidän tulee ikävä,
he voivat juhannuksena matkustaa
sitä katsomaan.

Land, frost, ice, drifts, air,
plugging up the nostrils and squeezing
vapor from a person’s lungs.
When you clamber over the ground so, from floor to floor,
it’s hard to believe
there’s a fire inside, much less that it’s warm.
Petrified lava, the houses
appear inhabited,
just entirely pitch black
when there’s light in the windows.
The people of the houses
have once again learned to get along
without wind.
If they get bored
they can journey on Midsummer Day
wherever their hearts desire.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 427. Translation and photo by Living in FIN

Hannu Salakka, “In the Midst of Fear”

kuutostiensiltaFinnish Highway 6 bridge over the Vuoksi River in Imatra, South Karelia

Yön unet ovat sanomattoman hiljaisia,
maailma
josta ei muista muuta kuin
eläneensä.

Haaveilija nukahtaa aurinkoon
ja sulattaa siipensä,
vajoaa yöhön
ja sen metsään,
jossa minulla on rautaiset kynnet
ja terävät siivet
eikä yö ole hiljainen,
hammas puree hammasta vasten,
huohotus katkeaa,
kädet puristavat jokaisen tukahdetun äänen
kaikua joka parahtaa.

Ja joka aamu on herättävä keskelle kaikkea,
niin monen on käytävä peloissaan makuulle
ja moni herätetään kesken uniaan.

Joka aamu on herättävä keskelle
kaikkea pelkoaan,
laskettava käsi veljellisesti sen olkapäälle
ja sitten,
tunteettomasti ja uupumatta,
pakotettava se takaisin
päivänvaloon.

Night dreams are unspeakably quiet,
a world
of which nothing is remembered than
it lived its own life.

The dreamer falls asleep in the sun
and melts its wings,
subsiding into the night
and the forest
where I have iron claws
and sharpened wings,
and the night is not quiet.
Tooth grinds against tooth,
the panting breaks off,
hands stifle the echo of every pent-up voice
crying out.

Each morning waking up in the midst of everything.
So many must go to sleep in fear,
and many are woken in the middle of their dreams.

Having each morning to wake up in the midst
of all the fear,
Laying a brotherly hand on its shoulder
and then,
callously and tirelessly,
forcing it back
into the light of day.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 281. Translation and photo by Living in FIN