Vilja-Tuulia Huotarinen, “Bandages”

dscn1579

Laastareita on mukana,
kaiken voi korjata, paikata, peitota.
Tehdä eheäksi. Vartalo on neulanpistoja täynnä,
koruommel kun suojaväri,
kokoon harsitut saumat terälehtien hiussuonet.
Kaiken varalta en halua parantua.
Sormenpäähän nousee tumma nuppu,
tuskin aavistuksen kokoinen

alan puhaltaa

ja kukka aukeaa, valtoimenaan.
Ratamonlehdet joutavat mennä
ja jokainen kaunis sana maatuu,
kaatuu astiakaapin lautasrivistö.
Langanpäät sulavat suolaan.
Tähän tulee sydämenlyönti,
valonkatkaisijan kipakka isku.

* * * * *

Bandages we have.
Everything can be mended, patched, defeated.
Made whole. The body is chockablock with stitches,
embroidery as protective coloring,
seams caulked together, capillaries of petals.
To be on the safe side, I don’t want to get better.
A dark bud thrusts into the fingertip,
the size barely suggested

inflating the areola

and the flower opens, riotously.
The plantain leaves have to go,
every lovely word decomposes,
and the plates stacked in the cupboard collapse.
The thread ends dissolve in the salt.
The heartbeat comes to this,
The light switch’s sudden attack.

Source: Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 33. Photo and translation by Thomas H. Campbell

Vilja-Tuulia Huotarinen, “Everything Must Be Imagined”

kauppakatu disaster

Kaikki on kuviteltava, jos mielii pysyä hengissä.
Kun nurkan takaa huutaa pum, ei tiedä, keneen osuu.
Piha on ei kenenkään maat, ruumiit makaavat rauhassa,
hipihiljaa vieri veressä. Teen keinussa kieppejä kaksitoista
kertaa peräkkäin, en ole aivan terve. Puut ovat tänään vaiti,
vain Drakenit vihlovat ilmaa, kovaa ja korkealta laulan
radion päälle.

Olen vanha, ehkä kymmenen vuotta. Humallun tuskasta,
kepeistä suruista tulee krapula. Keittiöön laskeutuu kirpeä
napalmi ja uunissa tuoksuu vehnäs. Syön rusinat
yksitellen jokaisen pullan päältä.

* * * * *

Everything must be imagined if you want to stay alive.
When you shout “Bang!” from round the corner, you don’t know who you’ll hit.
The yard is no man’s land. The bodies lie in peace,
quite quietly, side by side, bloodied. I do twelve twirls in a row
on the swing. I’m not entirely well. Today the trees are still,
only the Drakens grate the air. I sing loud and high
over the radio.

I’m old, maybe ten. I’m drunk on suffering,
easy woes give me a hangover. Acrid napalm
settles on the kitchen, the oven smells of rolls. I eat the raisins
one by one from the top of each and every bun.

Source: Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 56. Photo and translation by Thomas H. Campbell

Johanna Venho, “The Whole Evening is Youful”

kekkola-rappunen-evening

Koko ilta sinun-täysi
(kun mökki hämärtyi ja ikkuna lahdelle
oli elävä taulu, kesäkuunyö),
oikaisen metsän läpi, sormien lomasta valuu
muistia, vanhaa laulua, kivimurskaa, en saa keuhkoihin
kylliksi ilmaa, siipisulkia, kaikki hipoo,
en saa kiinni

The whole evening is youful.
(The cottage blurred, the window overlooking the bay
a tableau vivant, a June night.)
I take a shortcut through the woods: memories, an old song, rubble
slip through the holiday’s fingers. I cannot get enough
air, wing feathers into my lungs. Everything closes in.
I cannot be caught.

Source: Johanna Venho, Postia Saturnukseen (WSOY, 1998), p. 40. Photo and translation by Thomas H. Campbell

Jorma Etto, “Mothers”

fog

Äidit
Siellä ne, osastolla, synnyttäneet,
petinsä pohjalla pötköttävät,
tyytyväiset tytöt,
ruusun ja maidon makeassa hajussa,
mahdottoman mellevinä,
möyheinä möykkinä, hymyhyytelöinä.
Tupakkirullat tuu tuu tuotiin,
lirulirkutus lirisi,
tussutettiin, tassutettiin, tuputettiin,
lettas-sentään, tissin-tassin,
omenaista, olevaista,
pehmokaista pullukaista paijatella,
maamotella makeaista
ilo on, on onni,
nänni nauraa, koko äiti.

Mothers
They are there, in the ward, after birthing,
cuddled deep in their cots,
contented lassies,
smelling sweetly of rose and milk,
impossibly, incomparably cozy,
super succulent blobs, smiling jellies.
The cigars were ro-ro-rolled,
there was dribbling, cooing, and gurgling,
fiddling, tiptoeing, and foisting,
dear oh dears, pitter patters.
Joy it is, a happiness
mothering a sweet thing,
snuggling a soft chubby,
an appley entity.
The nipple giggles, the whole mother.

Source: Jorma Etto, Suomalainen ja muut valitut (Oulu: Pohjoinen, 1985), p. 52. Photo and translation by Thomas H. Campbell

Jorma Etto, “Life Is”

clouds over the vuoksi

elämä on
niin suurena niin tavoittamattomana
oli elämä edessäsi
ja sinä sanoit itsellesi
ennen kuin kaiken jätät
kaiken myös ymmärrät

nyt
kun käännyt katsomaan taaksesi
kun uskallat sen tehdä
näet elämän
yhtä suurena yhtä tavoittamattomana
ja poikasi näet
seisovan hautakivesi äärellä
pitäen kädestä jotakin konttorityttöä
(hautausmaan rauhassa heilläkin
on tilaisuus olla oma itsensä)
ja kuulet poikasi kuiskaavan
hänen suloiseen pikku korvaansa
salaisuuden jota sinä et ymmärtänyt
elämä on
(niin hän kuiskaa
ja hän tietää)
elämä on

life is
life confronted you
so great so unattainable
and you said to yourself
before you left it all
you would understand it all, too

now
when you’ve turned to look back
when you dare to do it
you see life
just as great just as unattainable
and you see your son
standing before your tombstone
holding the hand of some office girl
(in the cemetery’s calm they have
a chance to be themselves)
and you hear your son whispering
into her sweet little ear
the secret you didn’t understand
life is
(so he whispers
and he knows)
life is

Source: Jorma Etto, Suomalainen ja muut vaalitut (Oulu: Pohjoinen, 1985), p. 5. Photo and translation by Thomas H. Campbell

Blueberry Tarte Tatin

Timjami (thyme) is my favorite word in Finnish, which is just as well because thyme is one of my favorite herbs. I have cooked it fresh countless times in traditional (apple) tarte tatin and various other dishes. I am sure it will not be out of place in this summertime pie, in which mustikka (blueberry), found throughout Finland’s extensive woodlands, replaces the apples (omenoita) usefully found in the famous French upside-down pie. {LIF}

mk0518_mika_mustikka2_preview_pSe99

Blueberry Tarte Tatin: The Summer’s Most Wonderful Pie Does a Somersault
Text: Mika Rampa • Photo: Satu Nyström
meillakotona.fi

The secret to the taste of the upside-down pie known as blueberry tarte tatin tarte is thyme, which deepens the blueberry’s woodsy flavor. Bake the little pies in blini pans (or other small ovenproof frying pans), so everyone gets his or her own individual serving.

Ingredients (4 servings)

Pastry Crust
75 grams butter (at room temperature)
1 deciliter sugar
1 egg
2 deciliters flour
1 teaspoon baking powder
1/2–1 teaspoon cardamom

Filling
75 grams butter
1 deciliter brown sugar
8 sprigs thyme
3 tablespoons citrus liqueur*
3 deciliters blueberries

Serving
2 deciliters whipping cream (whipped)

Cooking time: 55 min {active–35 min; passive–20 min}

Bake blueberry tarte tatin as follows:

  1. Mix the butter and sugar in a bowl. Add the egg. Combine the flour, baking powder, and cardamom in another bowl. Add the flour mixture to the first bowl and mix until you have a smooth dough. Place it in the refrigerator.
  2. Add the butter, brown sugar, and thyme sprigs to a frying pan. Let simmer until the sugar has melted. Add the citrus liqueur and blueberries. Remove the pan from the stove.
  3. Press the dough on the pan or pans with a rolling pin. Make sure the pastry crust fits the pan exactly and it is on top of the blueberries.
  4. Bake the tarte tatin in an oven at 200 degrees Celsius for 20 to 30 minutes depending on the pan’s size.
  5. Put a plate over the baked pie and swiftly turn it upside down to serve.

* You can easily substitute lemon juice for the citrus liqueur.

Translated by Living in FIN