Menneisyys on vain ennustus
tulevasta;
matkalla takaisin
ymmärsin
että aikani siellä oli jo ohi.
The past is just a forecast
of what is coming.
On the way back
I understood
my time there was over.
Märkä, viileä yö.
Sade
Ajattelin sinua
niinkuin jotakin lämmintä.
A wet, cool night.
Rain.
I was thinking of you
as something warm.
Rakkautta,
ehkä jotakin muutta.
Äkkiä vain sellainen olo
että sitä ei tunne.
Eikä se saa edes surulliseksi nyt
kun ei enää mikään saa.
Stirrings of love,
maybe of something else.
Suddenly you just have the kind of feeling
that you cannot feel it.
And now it doesn’t even make you sad anymore
when nothing comes of it.
Liikkuvaa vettä katsellen
kuuntelen
tuulen kummallista kieltä
ja äkkiä tunnen
että on vielä jotakin uutta,
tavoittamatonta.
Istun hetken
kuin rauhallisin mielin.
Looking at the moving water
I listen
to the wind’s strange tongue
and suddenly I feel
there is still something new,
something unreachable.
I’ll sit for a while
as if my mind were at peace.
Kun lakkaa odottamasta
jää vain todellisuus,
se minkä voi nähdä.
Ja muistot,
kuinka toisin luuli olevan.
When you stop expecting
all that remains is reality,
what you can see.
And memories,
how different you thought you were.
Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), pp. 251–255. Translation and photos by Living in FIN
Living in FIN 