Koulu tukee mielikuvitusta,
meidät kävelytetään museoon.
Maalauksissa naiset kampaavat alasti ja selkä kyyryssä
keltaisessa huoneessa. Teema on toistuva.
Pellot lämpiävät lanteilla, auringonkukat
kiertyvät henkensä kaupalla kohti sineä, himon silmää.
Taivaalla kultaiset, raskaat kehykset.
Simpukkasuu kääntyy ja kuiskii pienin hengenvedoin:
Kuolenko mä kun mä en saa unta?
Jossain käynnistetään sirkkeli
ja ajattelen terää joka viiltää nopeasti ja syvään.
Joku sanoo hys ja simpukkasuu lopettaa:
Ei mulla muuta moi.
Menemme museon myymälään ja alan etsiaä julistetta seinälle.
Simpukkasuun sormet ovat hikiset sipulinvarret
ja hänen kaulansa ulottuu joka hetki ylemmäs,
puut, metsät enää vain kukkakeppejä, niin korkealle hän venyy.
Ajattelen terää joka viiltäisi niin nopeasti ja syvään,
että kaikki muu tuntuisi sillä hetkellä yhdentekevältä.
Enkä minä julistetta täältä löydä, myöhemmin vasta,
vuosien päästä kun se on valmis.
•••••
School encourages the imagination.
They walk us over to the museum.
In paintings, naked women comb their hair, backs hunched,
in a yellow room. The subject is recurrent.
Hips warm the fields, the sunflowers
turn their breath in spades towards the blue, the eye of lust.
The heavens are chockablock with heavy golden frames.
The clamshell turns and whispers, slightly gasping,
“Do I die when I cannot sleep?”
Sometimes a circular saw kicks in,
and I think of a blade that slashes quickly and deeply.
Someone says “Hush!” and the clamshell wraps it up,
“I haven’t got anything else. Cheers.”
We go to the museum store, and I look for a wall poster.
The clamshell’s fingers are sweaty onion stalks,
and her neck extends higher each instant.
The trees and forests are mere beanstalks, she stretches so high.
I think of a blade that slashes so quickly and deeply
everyone else would feel indifferent at that moment.
Nor do I find a poster there. Only later,
after years when it was ready.
—Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 45. Translation and photo by Living in FIN. Dedicated, belatedly, to Alexander Skidan on his birthday.
Living in FIN 