Hymytön
Ilma on äänetön,
ovat vain askelten kaiut.
Huulet eivät muodosta ainoatakaan sanaa,
vetäytyvät vain
ja paljastavat hampaat.
Juoksen
niinkuin lintu juoksee
alkaakseen kohta lentää.
Minua ei vain haudata haluamaani paikkaan.
Unsmiling
The air is voiceless.
There are only the echoes of footsteps.
The lips do not form a single, solitary word.
They merely retract,
exposing the teeth.
I run
as the bird runs
when it is on the verge of flying
lest I be buried in place.
Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 331. Translation and photo by Living in FIN
Living in FIN 