Hannu Salakka, “In the Midst of Fear”

kuutostiensiltaFinnish Highway 6 bridge over the Vuoksi River in Imatra, South Karelia

Yön unet ovat sanomattoman hiljaisia,
maailma
josta ei muista muuta kuin
eläneensä.

Haaveilija nukahtaa aurinkoon
ja sulattaa siipensä,
vajoaa yöhön
ja sen metsään,
jossa minulla on rautaiset kynnet
ja terävät siivet
eikä yö ole hiljainen,
hammas puree hammasta vasten,
huohotus katkeaa,
kädet puristavat jokaisen tukahdetun äänen
kaikua joka parahtaa.

Ja joka aamu on herättävä keskelle kaikkea,
niin monen on käytävä peloissaan makuulle
ja moni herätetään kesken uniaan.

Joka aamu on herättävä keskelle
kaikkea pelkoaan,
laskettava käsi veljellisesti sen olkapäälle
ja sitten,
tunteettomasti ja uupumatta,
pakotettava se takaisin
päivänvaloon.

Night dreams are unspeakably quiet,
a world
of which nothing is remembered than
it lived its own life.

The dreamer falls asleep in the sun
and melts its wings,
subsiding into the night
and the forest
where I have iron claws
and sharpened wings,
and the night is not quiet.
Tooth grinds against tooth,
the panting breaks off,
hands stifle the echo of every pent-up voice
crying out.

Each morning waking up in the midst of everything.
So many must go to sleep in fear,
and many are woken in the middle of their dreams.

Having each morning to wake up in the midst
of all the fear,
Laying a brotherly hand on its shoulder
and then,
callously and tirelessly,
forcing it back
into the light of day.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), p. 281. Translation and photo by Living in FIN

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s