Vilja-Tuulia Huotarinen, “Contrary to Popular Belief”

Toisin kuin luullaan, useat asiat tulevat valmiiksi,
sellaisiksi kuin niiden halutaan tulevan.
Vapaudesta puhutaan kuin valinnasta,
pidetään hengitys tasaisena että ilma kantaa
höyhentä.
Voi nostaa vihreän rinkan selkään,
vähemmän se painaa kuin omat hartiat.
Saa puhua viidellä kielellä siitä mistä puhetta riittää,
eikä muutosta ole havaittavissa kun siiryymme
paikasta toiseen; kiinnitämme huomioon
samaan maisemaan, siihen jonka omin silmin näemme.

Ajojää sulaa pyörien alla ja vuoret kolahtelevat toisiinsa,
jättiläisen kyynärpäät. Ajamme peräkkäin autoilla
kuuntelemaan valaan röyhtäilyjä. Kun tuuli yltyy,
alkaa tärisyttää, silmät ja tasapainoaisti antavat eri viestin.
Mutta ei hätää:
pahoinvointiin auttaa piste
jonka rantaviivalta löydämme, se johon taas on tuijotettava.

Olemme syyttömiä,
miljoonia vuosia vanhat ruhot painuvat pinnan alle.
Niin meidät harppunoidaan
kesken lauseen, kesken haukotuksen

eikä mikään voi torjua lohtua.

* * * * * * * * *

Contrary to popular belief, many things emerge intact,
just as one would want them to turn out.
Freedom is spoken of as a choice.
One breathes steadily so the air holds
a feather aloft.
You can lift the green rucksack on your back:
it weighs less than your own shoulders.
You may speak in five languages about something when a chat would do,
nor is change observable when we move
from place to place. We fix our gaze
on the same landscape, towards what see with our own eyes.

Drift ice melts under the wheels, and mountains bump into each other,
a giant’s elbows. We drive one after another in cars
to hearken to a whale’s belches. When the wind blows harder,
it begins to shake, and the eyes and sense of balance send a different message.
Not to worry:
nausea is alleviated by a point
we locate on the shoreline, a point toward which we must stare again.

We are blameless,
carcasses, millions of years old, sinking below the surface.
We are thus harpooned
in the middle of a sentence, in the middle of a yawn

nor can anything ward off consolation.

Source: Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 29. Translation and photo by Thomas H. Campbell