Yöllä minulle äkkiä valkeni:
se mies joka auttoi autoni käyntiin,
se oli sorsastaja.
Jokin sanoi minulle sen.
Metsässä tietää.
Nyt ymmärrän hänen pelästyneen katseensa
kun menin puhuttelemaan häntä.
Säikähti omaatuntoaan.
Ja minä: kehuin ja kiitin.
It suddenly dawned on me in the night.
The man who had helped get my car going
was a duck hunter.
Something had told me that.
One knows in the forest.
I now understood his frightened gaze
when I went to talk to him.
It had startled his conscience.
And me, I had praised and thanked him.
Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 30. Photo and translation by Living in FIN
Living in FIN 