Tällä hetkellä jaksan lukea
vain kirjailijaelämäkertoja:
miten vaikeaa heillä on ollut;
ja sitä kirjaa josta pidit.
Joka ilta katson yhtä kiveä tien päässä,
mutta se pysyy kivenä.
Ja yksi horsma mäellä
osoittautuu aina vain horsmaksi.
Mutta aamuisin jokin kummallinen kieli
avartaa mieleni hetkeksi
ikään kuin se olisi olemassa
ja me osaisimme sitä.
••••••••
At the moment I can stand to read
only biographies of writers
(how hard they have had it)
and the book you liked.
Every evening I look at the same rock at the road’s end,
but it goes on being a rock,
and the one fireweed on the hilltop
always turns out to be a mere fireweed.
But in the mornings a strange tongue
expands my mind for a while,
as if it really existed
and we could speak it.
Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Wikimedia Commons
Living in FIN 