Tag: “Laulu rakkaudesta ja muita runoja” (1972)

Eeva Kilpi, “One Morning the Earth”

hecksinductionhourLeave a comment

Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, kyllänsä saaneena, myös maailmanparantajat. He roiskahtivat avaruuteen kuin täit tai tähdet. Muutaman itsetietoisen poliitikon se tappoi kynnellään, muutamia porvareita se potkaisi persuksiin ja muutaman rähisevän radikaalin se puhalsi ilmaan kuin höyhenen. Ja kun se oli taas pitkästä aikaa vapautunut näistä herhiläisistä, se huokasi syvään, asettui lepäämään ja alkoi kukkia joka rakosestaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

One morning the earth, full of days, awoke suddenly and shook the people from its shoulders like vermin, including the reformers. They splattered into outer space like parasites or stars. It clawed a few conceited politicians to death, kicked a few bourgeois in the backside, and blew a few brawling radicals into the atmosphere like feathers. When a long time had passed since it liberated itself from these hornets, it sighed deeply and settled down to rest, and its every crack and crevice began to blossom.

Source: Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Tansies”

hecksinductionhourLeave a comment

Pietaryrtti_IMG_4701

Viimeinen päivä.
Ja säätiedotuskin niin kaunis:
Lämmin lounaan ja lännen välinen ilmavirtaus
vallitsee Suomessa.

Lähtiessäni totean:
pietaryrttejä piha täynnä.
Koko kesän olen lukenut:
tulee, ei tule, rakastaa, ei.

Pietaryrtti_IMG_9912

The last day.
The weather forecast is so beautiful.
A warm southwesterly westerly wind
prevails over Finland.

As I leave I note
the yard is full of tansies.
I counted them the whole summer long.
Loves me, loves me not. He’ll come, he won’t.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photos courtesy of Luonnossa

Eeva Kilpi, “I Finally Plucked Up My Courage”

hecksinductionhourLeave a comment

Finland’s 100th Independence Day is almost over, but I wanted to say happy birthday to my favorite country by exercising a little of the independence it has afforded me by giving me a whole new language, a language I never imagined I’d be learning until nine years ago, and the miracle of meeting wise, tender, witty souls in the medium of that language.

I’m especially grateful to Finland and Finnish for acquainting me with the great Finnish writer Eeva Kilpi, whose novels, short stories, memoirs, essays, and poems should be translated into more languages. They are mostly as dissimilar as two writers could be, but occasionally she reminds me of the great Czeslaw Milosz. But mostly she reminds me of herself, which is always the real sign of a great writer.

This is just the next poem from her first collection, A Song about Love and Other Poems, published in 1972 (after she was already famous for her prose works), which I’m now translating all the way through.

It’s not patriotic at all, and has nothing to do with Independence Day, but it does have something to do with independence. LIF

haarapaaskyt

Nyt minä lopulta rohkaisin mieleni,
soitin hänelle lennättimestä ja sanoin:
Tämä on Eeva Mikkelistä päivää.
Mitä sinulle kuuluu?
Minä lähden tältä kesältä torstaina.
Houkuttaisiko sinua sitä ennen
tulla vielä kerran käymään täällä?

Minulla on kiireitä, hän sanoi, ikävä kyllä,
eikö sinulle sopisi joskus myöhemmin syksyllä?

Riippuu pääskysistä, minä vastasin,
jos ne ehtivät lähteä ennen minua,
suljen ikkunan enkä enää tule.

Vai niin, hän sanoi. Mitenkähän se oikein on,
minulla hälyttää nyt valitettavasti toinen puhelin.
Mutta kun tulet kaupunkiin niin otetaan yhteyttä.

Suon kohdalla muistin miten se oli:
Laurilta laumaan, Pertulta pois.

Ja minä olin meinannut jo Maunona.

•••••••

I finally plucked up my courage.
I called him from the telegraph and said,
This is Eeva, calling from Mikkeli, hello.
How are you?
I’m wrapping up the summer on Thursday.
Could you be tempted before then
to come here again for a visit?

Sadly, he said, I’m busy.
Would it work for you sometime later in the fall?

It depends on the swallows, I replied.
If they manage to leave before me,
I’ll close the window and not come back.

Is that so? he said. Whatever the matter is,
unfortunately, my other phone is buzzing now.
But when you come to the city, we’ll get in touch.

Under my breath I remembered how the saying went.
“The birds flock on Lauri’s, and fly away on Perttu’s.”

And I was going to be a Mauno.*

* In the Finnish Lutheran calendar, Lauri’s nameday is August 10, while Perttu’s nameday is August 24. Mauno’s nameday is August 19. The equivalents of these men’s first names in English are Lawrence, Bartholemew, and Magnus.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Irman Kuvia

Eeva Kilpi, “A Strange Tongue”

hecksinductionhourLeave a comment

SONY DSC

Tällä hetkellä jaksan lukea
vain kirjailijaelämäkertoja:
miten vaikeaa heillä on ollut;
ja sitä kirjaa josta pidit.

Joka ilta katson yhtä kiveä tien päässä,
mutta se pysyy kivenä.
Ja yksi horsma mäellä
osoittautuu aina vain horsmaksi.

Mutta aamuisin jokin kummallinen kieli
avartaa mieleni hetkeksi
ikään kuin se olisi olemassa
ja me osaisimme sitä.

••••••••

At the moment I can stand to read
only biographies of writers
(how hard they have had it)
and the book you liked.

Every evening I look at the same rock at the road’s end,
but it goes on being a rock,
and the one fireweed on the hilltop
always turns out to be a mere fireweed.

But in the mornings a strange tongue
expands my mind for a while,
as if it really existed
and we could speak it.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Wikimedia Commons

Eeva Kilpi, “A Song about Love”

hecksinductionhour1 Comment

eeva-kilpiEeva Kilpi

Eeva Kilpi
A Song about Love

So, one day
we shall twist our bodies round each other
and snap shut the lock, never to be detached again,
thy cervical wear and tear intertwined with my gout,
my stomach ulcers cheek by jowl with thine heart ailments,
and my rheumatism snug against thy lumbago.
Thou and I ne’er shall part.

Thou, dear, shalt forget thine arrhythmia, shortness of breath,
and the necrosis
lodged already in thine heart,
and I shall forget my catarrh, restless legs,
and the incessant chafing on my left side,
come frost and misfortune and whate’er else.

My breasts are empty and flat.
Take them in thy hands, dear,
as one day when thou lookest they shall sag.
Wilt thou love me then,
hey diddle diddle all the day?

Lord, teach us to accept old people’s love,
young people’s love, middle-aged people’s love,
ugly people’s love, obese people’s love, poor people’s love,
poorly dressed people’s love,
and lonely people’s love.
Teach us to accept love.
We are so afraid of it.

Thou shalt take my breasts in thy hands,
my flat, stretched breasts,
and touch the wrinkled tips with thy lips.
The cataract in thine eye whilst thou wait for a hospital bed:
thou shalt fumble thy way to me blind,
grope me with thy mind’s hand.
Grope away:
beneath all these wrinkles it is me.
Life has finally forced us into this guise,
my Arctic bramble, my snow bunting, my swallow.

My lumps shall nestle in thy pits,
Thy crinkles in my grooves,
and alongside thy miseries I shall pray silently for thy death.
Bright are the day and the eve.

•••••••

Laulu rakkaudesta

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessä jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.

Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei?

Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meitä hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo of Eeva Kilpi courtesy of Janolehti

Eeva Kilpi, “I Am Always Calm When I Have Two”

hecksinductionhourLeave a comment

the-lowdown

Olen rauhallinen aina kun minulla on kaksi:
kaksi kampaa, kahdet sukat, kaksi samanlaista kynää.
Rakastaessakin yksinäisyys aina toisena.

Vai niin, hän sanoi ankarasti,
käskyn sinä tiedät:
jos sinulla on kaksi, luovuta toinen pois.

Tiedän, minä vastasin,
vaan jospa minuun pätee se suomalainen sananlasku:
Joka kahta kaihoaa, kumpaisenkin kadottaa.

 

I am always calm when I have two:
Two combs, two pairs of socks, two identical pens.
When I love, solitude is always the other one.

Indeed, he said harshly,
You know the commandment:
If you have two things, give one away.

I know, I replied,
But maybe the Finnish proverb applies to me:
He who longs for two things loses both.

—Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

p9020524

Translation and photos by Living in FIN