1
Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.
* * * * *
When sorrow fades
the memories return
and each of them
hurts one by one.
2
Aika on leveä sänky.
Minä jo kauan
tyytynyt kapeaan.
Turhaan ei sanota:
levitän sinulle vuoteen.
Ahdas avaruus.
* * * * *
Time is a wide bed.
I have long
settled for a narrow one.
It’s not for nothing they say,
I’ll roll out the bed for you.
Space is cramped.
3
Sylissäsi
minä annan elämälle anteeksi
virheen toisensa jälkeen.
Kohta on kaikki lunastettu.
* * * * *
I forgive life
in your embrace
one mistake after another.
Soon it will all be redeemed.
4
Ettäkö vain kerran vuodessa
ja niin lyhyen aikaa?
Meidan rakastaessamme heinä kasvoi nilkoista
lanteita hipomaan,
koiranputki olkapäitten ympärille,
polku syveni pois.
* * * * *
Only once a year
and for such a short time?
As we made love, the grass grew ankle high,
grazing the hips,
the cow parsley encircled the shoulders,
the path deepened and vanished.
5
Jo kauan olen ollut varovainen,
kysynyt:
— Onko tämä Jumalan lähettämä mies?
Nyt kysyn lisäksi:
— Onko tämä ihminen jolle tahdon
avata yksinäisyyteni veräjän
astua korpeeni,
häiritä sen hitaasti kasvanut
luonnonmukainen epäjärjestys,
nähdä sen rauhoitetut kasvit,
valonranat linnut
jättää jälkensä sen soiselle polulle
makuuksensa sen ruohoon,
enkelinkuvansa sisimpäni hangelle.
* * * * *
I have been cautious for a long time,
asking,
“Has God sent me this man?”
Now I also ask,
“Is this the person whom I wish
to open the gates of my solitude,
to step in my backwoods,
disturbing its slowly cultivated
natural disorder,
seeing its protected plants,
its light-sensitive birds,
leaving his footprints on its marshy trail,
his resting place on its grass,
his snow angel on the snowdrift inside me?
6
Kun yksinäisyys on häiriötön
ei ole enää kärsimystä.
* * * * *
When loneliness is undisturbed
it is no longer suffering.
— Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 7, 9–13
Photo and translations by Living in FIN
Living in FIN 