Eeva Kilpi, “July”

HEINÄKUU

Oli muuan, sanoo isoäiti,
oli muuan joka kiitti suudelmista,
joskus jopa jokaisesta pususta
ja aika usein hän muisti sanoa:
”Kiitos toissapäiväisestä.”
Ja kun minä vastasin: ”Samoin”,
hän kiitti siitäkin.

Rakkaus on sellaista.
Se avaa sydämet ylenpalttisuuteen.

Rakastavaiset ovat harvoin
ystävällisiä toisilleen,
mutta hän ylsi siihenkin.
Ja minä ajattelen yhä:
Miten harvinaista on hyvyys
ja aina se yllättää.

polebarn

JULY

There was a certain someone, Grandma says,
there was a certain someone who thanked me for kisses,
sometimes even for every single smooch,
and quite often he would remember to say,
“Thanks for the one from the day before yesterday.”
And when I said, “Same to you,”
He would thank me for that, too.

Love is like that.
It opens hearts to effusiveness.

Lovers are rarely
nice to each other,
but he made it there, too.
And still I think:
how rare is kindness,
it always surprises you.

Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN

Johanna Venho, “The Whole Evening is Youful”

kekkola-rappunen-evening

Koko ilta sinun-täysi
(kun mökki hämärtyi ja ikkuna lahdelle
oli elävä taulu, kesäkuunyö),
oikaisen metsän läpi, sormien lomasta valuu
muistia, vanhaa laulua, kivimurskaa, en saa keuhkoihin
kylliksi ilmaa, siipisulkia, kaikki hipoo,
en saa kiinni

* * * * *

The whole evening is youful.
(The cottage blurred, the window overlooking the bay
was a tableau vivant, a June night.)
I take a shortcut through the woods: memories, an old song, rubble
slip through the holiday’s fingers. I cannot get enough
air, wing feathers in my lungs. Everything converges.
I won’t be trapped.

Source: Johanna Venho, Postia Saturnukseen (Porvoo–Helsinki–Juva: WSOY, 1998), p. 40. Photo and translation by Living in FIN

Eeva Kilpi, “A Song about Love”

eeva-kilpiEeva Kilpi

Eeva Kilpi
A Song about Love

So, one day
we shall twist our bodies round each other
and snap shut the lock, never to be detached again,
thy cervical wear and tear intertwined with my gout,
my stomach ulcers cheek by jowl with thine heart ailments,
and my rheumatism snug against thy lumbago.
Thou and I ne’er shall part.

Thou, dear, shalt forget thine arrhythmia, shortness of breath,
and the necrosis
lodged already in thine heart,
and I shall forget my catarrh, restless legs,
and the incessant chafing on my left side,
come frost and misfortune and whate’er else.

My breasts are empty and flat.
Take them in thy hands, dear,
as one day when thou lookest they shall sag.
Wilt thou love me then,
hey diddle diddle all the day?

Lord, teach us to accept old people’s love,
young people’s love, middle-aged people’s love,
ugly people’s love, obese people’s love, poor people’s love,
poorly dressed people’s love,
and lonely people’s love.
Teach us to accept love.
We are so afraid of it.

Thou shalt take my breasts in thy hands,
my flat, stretched breasts,
and touch the wrinkled tips with thy lips.
The cataract in thine eye whilst thou wait for a hospital bed:
thou shalt fumble thy way to me blind,
grope me with thy mind’s hand.
Grope away:
beneath all these wrinkles it is me.
Life has finally forced us into this guise,
my Arctic bramble, my snow bunting, my swallow.

My lumps shall nestle in thy pits,
Thy crinkles in my grooves,
and alongside thy miseries I shall pray silently for thy death.
Bright are the day and the eve.

•••••••

Laulu rakkaudesta

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessä jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.

Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei?

Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meitä hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo of Eeva Kilpi courtesy of Janolehti

Eeva Kilpi, “Reflections”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietteitä | Reflections

Hallitsija on suojeltavin.
Riistäjä haavoittuvin.
Saalis rakastettavin.

The ruler is the most protected.
The exploiter, the most vulnerable.
The prey, the most loved.

::::::::::::::::

Sosialistinen realismi.
Hyväsdämisen Gorki-ressukan
liberaali erehdys.

Socialist realism.
Gorky the kind-hearted wretch,
the liberal mistake.

::::::::::::::::

Humanismin heikkous on itse periaatteessa:
antaa myöten.
Juuri siksi sita kannattaa levittää.

Humanism’s weakness is in the principle itself:
giving in.
That is exactly why it is worth spreading.

::::::::::::::::

Demokratian perusoikeuksia on sananvalta.
Mutta siinäkin tavallisella kansalaisella on
useimmiten vain sana, ei valtaa.

The power to deliberate and decide is among democracy’s basic rights.
When it comes to it, though, the run-of-the-mill citizen has
only the say more often, not the power.

::::::::::::::::

Kaikesta mikä on hyvää voi luopua.
Pahasta luopuminen on vaikeampaa,
koska sen haluaisi muuttaa.

How nice if you can give up everything.
Giving up bad things is harder,
because you would like to change them.

::::::::::::::::

P.S. Arvostellessani politikkaa
en koskaan tarkoittanut,
että lahjakaitten pitäisi luopua siitä.

P.S. When criticizing politics
I have never implied
the gifted should give it up.

::::::::::::::::

Anna tuhannen kukan kukkia:
älä poimi niitä.

Let a thousand flowers bloom:
do not pick them.

::::::::::::::::

Kaikki on paljaana edessämme.
Meidän mieltämme vain kattaa selitysten kuori.

Everything is naked before us.
Our opinion only papers over the shell of explanation.

::::::::::::::::

Säännöt ovat yleisimpia poikkeuksia.

Rules are the most common exceptions.

::::::::::::::::

Institutionalisointi.
Sana on yhtä kauhea kuin asia.

Institutionalization.
The word is as awful as the thing.

::::::::::::::::

Ole oma instituutiosi.

Be your own institution.

::::::::::::::::

Jää punajuova:
Kauneuden voimakas kaipuu.
(Korjaus E. Leinon tekstiin)

A red streak of ice:
The powerful longing for beauty.
(A correction to Eino Leino’s 1908 “Elegy)

::::::::::::::::

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

There is only one principle: imperfection.
Anyone who accepts it can bear to live.

::::::::::::::::

Kammoan täydellisyyttä.
Luojan kiitos se vaara ei minua uhkaa.

I dread perfection.
Thanks to the Creator that danger does not threaten me.

::::::::::::::::

Viimeinen josta haluan pitää kiinni:
Oikeus omiin virheisiin.

The last thing I hold on to:
The right to my own mistakes.

::::::::::::::::

Heikkous se todella voimaa kysyy.

Weakness really asks for power.

::::::::::::::::

Miehistä ihminen oppii.

A person learns from men.

::::::::::::::::

Köyhyyteen ei auta edes raha.

Even money is no help in poverty.

::::::::::::::::

Se jonk’ ei leipää kyynel kastellut,
se jok’ ei koskaan vaipuin sielun vaivaan,
oo itkein autossansa istunut,
ei tunne teitä hän, te vallat taivaan.
(Goethe – Koskenniemi – E. Kilpi)

Who ne’er watered bread with tears,
Who ne’er suffered from an ailing soul,
Sat weeping in his car,
He knows you not, ye powers of heaven.
(Goethe, “Song of the Harper,” adapted by Eeva Kilpi from Veikko Koskenniemi’s Finnish translation)

::::::::::::::::

En pysty ystävytteen:
se vaatii niin paljon.
Osaan rakastaa.
Siihen tarvitaan vain yksi.

I cannot manage friendship:
it requires so much.
I know how to love.
It requires only one.

::::::::::::::::

Lempeys on miltei poikkeuksetta älykkyyttä.
Älykkyys usein julmaa.

Tenderness is almost without exception intelligence.
Intelligence is often cruel.

::::::::::::::::

Minkä metsäsissin maailma minussa menettikään
riutumaan yhdistyksiin,
kokouksissa kalpenemaan.

What a Forest Guerilla* the world lost in me,
languishing in associations,
turning pale at meetings.

* The Forest Guerrillas (Finnish: metsäsissit) were a Finnic resistance movement formed by some of the inhabitants of the parishes of Repola and Porajärvi in addition to several White Guard volunteers after their territory was ceded to Bolshevist Russia in the Treaty of Tartu of 1920. The conflict is known as the East Karelian Uprising. The 2,000 metsäsissi forces managed to capture large parts of East Karelia during their rebellion against their Russian rulers in 1921, aiming to unite these areas with the newly formed Republic of Finland. Ultimately, however, in 1922 the rebel forces withdrew into Finland. Source: Wikipedia

::::::::::::::::

Kyllä ihiminen pystyy olemaan kova:
hylkämään, loukkaamaan, pettämään,
jättämään, olemaan välittämättä.
Mutta miksi hän yrittää kaikin tavoin
todistaa sitä itselleen?

Yes, humans can be tough:
forsaking, insulting, betraying,
neglecting, heedless.
But why do they try in every way
to prove it to themselves?

::::::::::::::::

Ei yksinäisyydesta pidä kärsiä.
Se on muutenkin kyllin raskas taakka
yhden hengen kannettavaksi.

You must not suffer from loneliness.
It is enough of a burden as it is
having to be one person.

::::::::::::::::

Olen menettänyt muistini:
en muista aikaa
jolloin en olisi ollut väsynyt.

I have lost my memory.
I cannot remember a time
when I was not tired.

::::::::::::::::

En muista asioita, vain ilmaisuja.
Minun mielikuvitukseni todellisuusko
se pyrkii näin voimakkaasti toteutumaan:
tappaa minusta kaiken näennäisen.
Mikä pettymys olla henkihieverissä.

I do not remember things, just expressions.
The reality of my imagination
strives so mightily to make it come true:
to kill everything apparent in me.
What a disappointment to be feeble spirited.

::::::::::::::::

On paljon inhimillistä
joka on minulle vierasta.

Much that is human
is alien to me.

::::::::::::::::

Että mitäkö odotan elämältä?
Elämyksiä:
iloa ja moraalisia ongelmia.

And what do I expect from life?
Experiences:
joy and moral dilemmas.

::::::::::::::::

Rakkaus: vallankumous ihmisessä.

Love: revolution in a person.

::::::::::::::::

Rakkaus on ihmisen elastisin ulottuvuus.
Se on kuin emätin.
Sopeutuu isoon ja pieneen.

Love is a person’s elastic dimension.
It is like the vagina.
It adapts itself to big and small.

::::::::::::::::

Luonto ei petä.

Nature does not disappoint.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 99–106. Photo and translation by Living in FIN. Thanks to VVZ for identifying the creature in the photo as a hoverfly.

Eeva Kilpi, “Now We Have an Immense Charge in Us”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meissä on nyt valtava lataus
iloa, rakkautta, hyvyyttä ja voimaa
jakaa muillekin.

Niin, hän sanoi, olet käännekohta minun elämässäni,
sinä aukaisit minun aistieni umpeutuneet väylät.
Ensi kerran ymmärrän äitiäni,
anopista puhumattakaan,
sukulaisia melkein rakastan,
ja mikä parasta, vaimo ei maistu enää puulta;
sitä juhlaa mikä meillä on ollut!

*  * * * * *

Now we have an immense charge in us
Of joy, love, kindness, and energy
To share with others.

So, he said, you are a turning point in my life.
You opened my senses’ closed channels.
I understand my mother for the first time,
To say nothing of my mother-in-law.
I almost love my relatives.
And, best of all, my wife no longer tastes like wood.
What a celebration we have had!

— Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

Photo and translation by Living in FIN

Eeva Kilpi, Six Poems

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1

Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.

* * * * *

When sorrow fades
the memories return
and each of them
hurts one by one.

2

Aika on leveä sänky.
Minä jo kauan
tyytynyt kapeaan.
Turhaan ei sanota:
levitän sinulle vuoteen.
Ahdas avaruus.

* * * * *

Time is a wide bed.
I have long
settled for a narrow one.
It’s not for nothing they say,
I’ll roll out the bed for you.
Space is cramped.

3

Sylissäsi
minä annan elämälle anteeksi
virheen toisensa jälkeen.

Kohta on kaikki lunastettu.

* * * * *

I forgive life
in your embrace
one mistake after another.

Soon it will all be redeemed.

4

Ettäkö vain kerran vuodessa
ja niin lyhyen aikaa?

Meidan rakastaessamme heinä kasvoi nilkoista
lanteita hipomaan,
koiranputki olkapäitten ympärille,
polku syveni pois.

* * * * *

Only once a year
and for such a short time?

As we made love, the grass grew ankle high,
grazing the hips,
the cow parsley encircled the shoulders,
the path deepened and vanished.

5

Jo kauan olen ollut varovainen,
kysynyt:
— Onko tämä Jumalan lähettämä mies?
Nyt kysyn lisäksi:
— Onko tämä ihminen jolle tahdon
avata yksinäisyyteni veräjän
astua korpeeni,
häiritä sen hitaasti kasvanut
luonnonmukainen epäjärjestys,
nähdä sen rauhoitetut kasvit,
valonranat linnut
jättää jälkensä sen soiselle polulle
makuuksensa sen ruohoon,
enkelinkuvansa sisimpäni hangelle.

* * * * *

I have been cautious for a long time,
asking,
“Has God sent me this man?”
Now I also ask,
“Is this the person whom I wish
to open the gates of my solitude,
to step in my backwoods,
disturbing its slowly cultivated
natural disorder,
seeing its protected plants,
its light-sensitive birds,
leaving his footprints on its marshy trail,
his resting place on its grass,
his snow angel on the snowdrift inside me?

6

Kun yksinäisyys on häiriötön
ei ole enää kärsimystä.

* * * * *

When loneliness is undisturbed
it is no longer suffering.

— Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 7, 9–13

Photo and translations by Living in FIN

Eeva Kilpi, “I Am Always Calm When I Have Two”

the-lowdown

Olen rauhallinen aina kun minulla on kaksi:
kaksi kampaa, kahdet sukat, kaksi samanlaista kynää.
Rakastaessakin yksinäisyys aina toisena.

Vai niin, hän sanoi ankarasti,
käskyn sinä tiedät:
jos sinulla on kaksi, luovuta toinen pois.

Tiedän, minä vastasin,
vaan jospa minuun pätee se suomalainen sananlasku:
Joka kahta kaihoaa, kumpaisenkin kadottaa.

 

I am always calm when I have two:
Two combs, two pairs of socks, two identical pens.
When I love, solitude is always the other one.

Indeed, he said harshly,
You know the commandment:
If you have two things, give one away.

I know, I replied,
But maybe the Finnish proverb applies to me:
He who longs for two things loses both.

—Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

p9020524

Translation and photos by Living in FIN