Risto Rasa: Five Poems

crow.JPG

Sain viisi senttiä korkean kaktuksen.
Se on lapsi vasta,
sen piikit taipuvat vielä.

I got a two-inch-tall cactus.
It is a mere child.
Its spines still bend.

* * * * *

Kun siivosin,
löysin kirjan,
joka on kuulunut sinulle.
Mietin millaiseksi olet muuttunut,
oletko vielä puheittisi
näköinen.

When I was cleaning
I found a book
that belonged to you.
I wondered how you had changed,
whether you still looked
speechless.

* * * * *

Hän on hyvin yksinäinen,
tilasi lehden
jotta joku kävisi hänen ovellaan.

He is quite lonely.
He ordered the paper
so someone would come to his door.

* * * * *

Maassa varis
raakkuu
sulavan kinoksen soittimiin.

On the ground, a crow
caws,
tickling a melting snowdrift’s ivories.

* * * * *

Vankilan muurin juurella
mustalaiset iloisesti juttelevat.
Kuuluu pienen pojan ääni:
”Hiljaa, nyt se laulaa.”

Gypsies chat happily
at the foot of the prison wall.
A little boy’s voice is audible.
“Quiet, it’s singing now.”

Source: Risto Rasa, Hilja, nyt se laulaa (Helsinki: Otava, 1976), pp. 5–9. Photo and translation by Living in FIN

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s