1
Kuinka puhuttiin —
sadat, tuhannet sanat
ettei yksikään
mieleen jäänyt: hymysi
kaikkien niiden läpi.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
However much we said—
one hundred, one thousand words—
not a single one
sticks in my mind, because your smile
shines through every one of them.
2
Vaikka pöydän ympärillä oli neljä tuolia
mummo antoi istua vain sillä, joka
varoitti narahtaen. Ja samassa pöytä oli täynnä
mehua, keksejä. Ja kilo voita leivän päällä.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Although around the table four chairs had been arranged
Grandma would let me sit only in the one chair
That forewarned her by creaking. The table was chockablock
with juice, biscuits, and a kilo of butter heaped on top of the bread.
3
Juosta varjoaan
kiinni, vihdoin tajuta —
makuulta sen saa
napattua: samalla
saa hiukan aurinkoa.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Running after your shadow,
trying to catch it, finally realizing:
when you are lying down, it can be
snatched. At the same time,
you get some sun.
4
Jaksan katsella
metsäreunaa, mitään ei
tapahdu. Mittaan
sitten kesän lopulla
vatsanympäryksen.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
I manage to go have a look
at the forest’s edge: nothing is
happening. Then I measure
my stomach’s circumference
at summer’s end.
5
Sorsanpoikaset —
emon perässä uivat
hauenkin kitaan.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Ducklings,
swimming behind their mother,
right into a pike’s maw.
— Arto Lappi, Harakan paja: mitallisia runoja (Turku: Sammakko, 2007), pp. 8, 21, 39, 124, 91. The poems were chosen using the True Random Number Generator at random.org.
Photo and translations by Living in FIN
Living in FIN 