Eeva Kilpi, “Reflections”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietteitä | Reflections

Hallitsija on suojeltavin.
Riistäjä haavoittuvin.
Saalis rakastettavin.

The ruler is the most protected.
The exploiter, the most vulnerable.
The prey, the most loved.

::::::::::::::::

Sosialistinen realismi.
Hyväsdämisen Gorki-ressukan
liberaali erehdys.

Socialist realism.
Gorky the kind-hearted wretch,
the liberal mistake.

::::::::::::::::

Humanismin heikkous on itse periaatteessa:
antaa myöten.
Juuri siksi sita kannattaa levittää.

Humanism’s weakness is in the principle itself:
giving in.
That is exactly why it is worth spreading.

::::::::::::::::

Demokratian perusoikeuksia on sananvalta.
Mutta siinäkin tavallisella kansalaisella on
useimmiten vain sana, ei valtaa.

The power to deliberate and decide is among democracy’s basic rights.
When it comes to it, though, the run-of-the-mill citizen has
only the say more often, not the power.

::::::::::::::::

Kaikesta mikä on hyvää voi luopua.
Pahasta luopuminen on vaikeampaa,
koska sen haluaisi muuttaa.

How nice if you can give up everything.
Giving up bad things is harder,
because you would like to change them.

::::::::::::::::

P.S. Arvostellessani politikkaa
en koskaan tarkoittanut,
että lahjakaitten pitäisi luopua siitä.

P.S. When criticizing politics
I have never implied
the gifted should give it up.

::::::::::::::::

Anna tuhannen kukan kukkia:
älä poimi niitä.

Let a thousand flowers bloom:
do not pick them.

::::::::::::::::

Kaikki on paljaana edessämme.
Meidän mieltämme vain kattaa selitysten kuori.

Everything is naked before us.
Our opinion only papers over the shell of explanation.

::::::::::::::::

Säännöt ovat yleisimpia poikkeuksia.

Rules are the most common exceptions.

::::::::::::::::

Institutionalisointi.
Sana on yhtä kauhea kuin asia.

Institutionalization.
The word is as awful as the thing.

::::::::::::::::

Ole oma instituutiosi.

Be your own institution.

::::::::::::::::

Jää punajuova:
Kauneuden voimakas kaipuu.
(Korjaus E. Leinon tekstiin)

A red streak of ice:
The powerful longing for beauty.
(A correction to Eino Leino’s 1908 “Elegy)

::::::::::::::::

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

There is only one principle: imperfection.
Anyone who accepts it can bear to live.

::::::::::::::::

Kammoan täydellisyyttä.
Luojan kiitos se vaara ei minua uhkaa.

I dread perfection.
Thanks to the Creator that danger does not threaten me.

::::::::::::::::

Viimeinen josta haluan pitää kiinni:
Oikeus omiin virheisiin.

The last thing I hold on to:
The right to my own mistakes.

::::::::::::::::

Heikkous se todella voimaa kysyy.

Weakness really asks for power.

::::::::::::::::

Miehistä ihminen oppii.

A person learns from men.

::::::::::::::::

Köyhyyteen ei auta edes raha.

Even money is no help in poverty.

::::::::::::::::

Se jonk’ ei leipää kyynel kastellut,
se jok’ ei koskaan vaipuin sielun vaivaan,
oo itkein autossansa istunut,
ei tunne teitä hän, te vallat taivaan.
(Goethe – Koskenniemi – E. Kilpi)

Who ne’er watered bread with tears,
Who ne’er suffered from an ailing soul,
Sat weeping in his car,
He knows you not, ye powers of heaven.
(Goethe, “Song of the Harper,” adapted by Eeva Kilpi from Veikko Koskenniemi’s Finnish translation)

::::::::::::::::

En pysty ystävytteen:
se vaatii niin paljon.
Osaan rakastaa.
Siihen tarvitaan vain yksi.

I cannot manage friendship:
it requires so much.
I know how to love.
It requires only one.

::::::::::::::::

Lempeys on miltei poikkeuksetta älykkyyttä.
Älykkyys usein julmaa.

Tenderness is almost without exception intelligence.
Intelligence is often cruel.

::::::::::::::::

Minkä metsäsissin maailma minussa menettikään
riutumaan yhdistyksiin,
kokouksissa kalpenemaan.

What a Forest Guerilla* the world lost in me,
languishing in associations,
turning pale at meetings.

* The Forest Guerrillas (Finnish: metsäsissit) were a Finnic resistance movement formed by some of the inhabitants of the parishes of Repola and Porajärvi in addition to several White Guard volunteers after their territory was ceded to Bolshevist Russia in the Treaty of Tartu of 1920. The conflict is known as the East Karelian Uprising. The 2,000 metsäsissi forces managed to capture large parts of East Karelia during their rebellion against their Russian rulers in 1921, aiming to unite these areas with the newly formed Republic of Finland. Ultimately, however, in 1922 the rebel forces withdrew into Finland. Source: Wikipedia

::::::::::::::::

Kyllä ihiminen pystyy olemaan kova:
hylkämään, loukkaamaan, pettämään,
jättämään, olemaan välittämättä.
Mutta miksi hän yrittää kaikin tavoin
todistaa sitä itselleen?

Yes, humans can be tough:
forsaking, insulting, betraying,
neglecting, heedless.
But why do they try in every way
to prove it to themselves?

::::::::::::::::

Ei yksinäisyydesta pidä kärsiä.
Se on muutenkin kyllin raskas taakka
yhden hengen kannettavaksi.

You must not suffer from loneliness.
It is enough of a burden as it is
having to be one person.

::::::::::::::::

Olen menettänyt muistini:
en muista aikaa
jolloin en olisi ollut väsynyt.

I have lost my memory.
I cannot remember a time
when I was not tired.

::::::::::::::::

En muista asioita, vain ilmaisuja.
Minun mielikuvitukseni todellisuusko
se pyrkii näin voimakkaasti toteutumaan:
tappaa minusta kaiken näennäisen.
Mikä pettymys olla henkihieverissä.

I do not remember things, just expressions.
The reality of my imagination
strives so mightily to make it come true:
to kill everything apparent in me.
What a disappointment to be feeble spirited.

::::::::::::::::

On paljon inhimillistä
joka on minulle vierasta.

Much that is human
is alien to me.

::::::::::::::::

Että mitäkö odotan elämältä?
Elämyksiä:
iloa ja moraalisia ongelmia.

And what do I expect from life?
Experiences:
joy and moral dilemmas.

::::::::::::::::

Rakkaus: vallankumous ihmisessä.

Love: revolution in a person.

::::::::::::::::

Rakkaus on ihmisen elastisin ulottuvuus.
Se on kuin emätin.
Sopeutuu isoon ja pieneen.

Love is a person’s elastic dimension.
It is like the vagina.
It adapts itself to big and small.

::::::::::::::::

Luonto ei petä.

Nature does not disappoint.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 99–106. Photo and translation by Living in FIN. Thanks to VVZ for identifying the creature in the photo as a hoverfly.

Eeva Kilpi, “Sweating as I Drink My Tea on a Hot Morning”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hikoillen juon teetäni hellepäivän aamuna
nauttien joka pisarasta.
Löyhähdän olemassaoloani tähän maisemaan.
Hyttyset ja paarmat rakastavat minua,
juovat mahansa killalleen,
hoippuroivat humalaisina verestäni.
Ja kun “Metsäkukkia” soi
tanssii sieluni harjulta harjulle,
pyörii kuusien päissä,
liitää pitkin lammen pintaa korennon selässä.
Mutta aina se hupsu palaa
tähän ruumiiseen.
Mikä kuolevaisuudessa viehättää?

::::::::::::::::

Sweating as I drink my tea on a hot morning,
savoring every drop.
My existence wafts into the landscape.
The mosquitoes and horseflies love me.
They drink their bellies to bursting.
Drunk on my blood, they stagger.
And when “Forest Flowers” plays,
my soul dances from one ridge to the next,
twirling on the tiptops of spruces,
soaring along a pond’s surface on a mayfly’s back.
But the silly one always returns
to this body.
What is mortality’s charm?

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 18. Photo and translation by Living in FIN

::::::::::::::::

Olavi Virta’s 1952 recording of “Metsäkukkia” (“Forest Flowers”)

 

Eeva Kilpi, Six Poems

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1

Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä
koskee yksitellen.

* * * * *

When sorrow fades
the memories return
and each of them
hurts one by one.

2

Aika on leveä sänky.
Minä jo kauan
tyytynyt kapeaan.
Turhaan ei sanota:
levitän sinulle vuoteen.
Ahdas avaruus.

* * * * *

Time is a wide bed.
I have long
settled for a narrow one.
It’s not for nothing they say,
I’ll roll out the bed for you.
Space is cramped.

3

Sylissäsi
minä annan elämälle anteeksi
virheen toisensa jälkeen.

Kohta on kaikki lunastettu.

* * * * *

I forgive life
in your embrace
one mistake after another.

Soon it will all be redeemed.

4

Ettäkö vain kerran vuodessa
ja niin lyhyen aikaa?

Meidan rakastaessamme heinä kasvoi nilkoista
lanteita hipomaan,
koiranputki olkapäitten ympärille,
polku syveni pois.

* * * * *

Only once a year
and for such a short time?

As we made love, the grass grew ankle high,
grazing the hips,
the cow parsley encircled the shoulders,
the path deepened and vanished.

5

Jo kauan olen ollut varovainen,
kysynyt:
— Onko tämä Jumalan lähettämä mies?
Nyt kysyn lisäksi:
— Onko tämä ihminen jolle tahdon
avata yksinäisyyteni veräjän
astua korpeeni,
häiritä sen hitaasti kasvanut
luonnonmukainen epäjärjestys,
nähdä sen rauhoitetut kasvit,
valonranat linnut
jättää jälkensä sen soiselle polulle
makuuksensa sen ruohoon,
enkelinkuvansa sisimpäni hangelle.

* * * * *

I have been cautious for a long time,
asking,
“Has God sent me this man?”
Now I also ask,
“Is this the person whom I wish
to open the gates of my solitude,
to step in my backwoods,
disturbing its slowly cultivated
natural disorder,
seeing its protected plants,
its light-sensitive birds,
leaving his footprints on its marshy trail,
his resting place on its grass,
his snow angel on the snowdrift inside me?

6

Kun yksinäisyys on häiriötön
ei ole enää kärsimystä.

* * * * *

When loneliness is undisturbed
it is no longer suffering.

— Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 7, 9–13

Photo and translations by Living in FIN

Eeva Kilpi, “My Nettles”

Nettles

Ei mutta nokkoseni ovat jääneet kokonaan kehumatta.
Nokkonenhan se on kesän viimeinen, sitkein
ja runsain kukkija.
Kauniit, rehevät röyhyt taivuttavat sen
aistikkaalle kaarelle
ja se nojaa kivijalkaa vasten
kuin lepuuttaen raskasta, koristeiden painamaa päätään
tai kuin iso koira olisi laskenut siihen leukansa,
karvaisena, pörröisenä, paijattavan näköisenä.

Entäpä kärsämöt, keltano,
syyskuinen mansikankukka?

Runot, jättäkää minut rauhaan, minä rukoilen.

No, but my nettles have been left entirely unpraised.
The nettle, in fact, is summer’s last, its hardiest
and most abundant flower.
Lush, pretty panicles bend it
in an elegant arch,
and it reclines against a plinth,
as if resting its heavy, ornament-laden head,
or like a big dog that has laid its chin down,
hirsute, shaggy, and looking petted.

What about yarrows, hawkweeds,
September strawberry blooms?

Leave me in peace, poems. I am praying.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 35. Translated by Thomas H. Campbell. Photo courtesy of demuths.co.uk

Eeva Kilpi, “Red-Backed Shrike”

angelica_sylvestris_2
Wild angelica (Angelica sylvestris)

Pikkulepinkäinen, mustakulmani,
suussaan iso keltainen perhonen, silmieni ilo,
puoliksi nieltynä, siivet harallaan nokassa,
ja koko tämä asetelma
sijoitettuna mahtavaan karhunputkeen,
taustalla ohdakkeitten hillitty sinipuna
jossa perhonen äsken lensi.

Ja minäkö ainoa tietoisuus?
En taatusti.
Tuskassa ja tyytyväisyydessä sen siemen jo on.

Red-backed shrike, my black-browed mollymawk,
a big yellow butterfly, joy of my eyes, in its mouth,
half-swallowed, the wings splayed in the beak.
And this whole still life
set in a prodigious wild angelica,
against the muted purple of the thistles
where the butterfly just flew.

And am I the only consciousness?
Certainly not.
Its seed is already there in the suffering and satisfaction.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 32. Translated by Thomas H. Campbell. Photo courtesy of Wikipedia

Eeva Kilpi, “Autumn”

Kuokkala Bridge, Ainolanranta, Jyväskylä, September 2, 2016

Syksy.
Nyt pyykkiin viime kesän spermat.
Vähäiset mutta kuitenkin.
Sääli.
Eivät mahtuneet kaikki minuun.
Ja talvi on pitkä.

Autumn.
Now the last of summer’s sperm goes into the wash.
A little, but still.
It’s a pity.
It didn’t all fit into me.
And winter is long.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 42. Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Dogless”

Poster advertising “dog march” in support of the Viipuri Dog Shelter, Imatra, September 15, 2016

Koiratta
on kuonoa ja
kahta luppakorvaa yksinäisempi.


on toista hengitystä vajaa.

En pelkää. Ikävöin.

Dogless
is lonelier than
a snout and two floppy ears.

Night
is short one breath.

I do not fear. I miss.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 8. Photos and translation by Thomas H. Campbell. Here is a different translation of the same poem

 

Hannikaisenkatu, Jyväskylä, September 2, 2016