Category: photos

Eeva Kilpi, “The Forest Is Joy”

hecksinductionhourLeave a comment

IMG_3072

Metsä on iloa.
Siksi jätän teille kallioita, poikani,
ja metsää niiden ympärillä.
Kallioilta näkee Karjalaan
ja sinne, kuusenlatvojen taakse
voi kuvitella äidin lapsuuden
ja mummin ja vaarin lapsuuden
sinne voi kuvitella
myös teidän lastenlastenne lapsuuden,
se on luvallista
se on sallittua
se on mahdollista
“ei silmä ossaa ota”
ja vaikka ottaisikin
se olisi oikein.
Siellä ovät teidän vaarinne metsät
äitinne rannat
ja rantapolut
laitumet joilla hän paimensi lehmiä,
lähde jonne nappuri upotti mehupullot
ja ne säilyivät siellä yli talvisodan,
yli välirauhan ja uuden sodan.
Ja kun hän kolme vuotta myöhemmin
kesällä neljäkymmentäkaksi
palasi ja upotti kätensä lähteeseen
ne tervehtivät häntä ehjinä, sileinä, raikkaina
kuin kärsivällisesti odottaneet
piilotetut lapset.
Ja mehu oli hyvää.

The forest is joy.
I shall thus leave you the rocks and crags, my boys,
and the forest in their midst.
Karelia can be seen from the cliffs
and there, beyond the tops of the firs,
you can picture Mother’s childhood
and Grandma and Grandpa’s childhood.
You can picture
your grandchildren’s childhood as well.
It is legal,
it is permissible,
it is possible.
“It’s not the eye that takes part.”
Even if it did take,
it would be right.
Your grandpa’s forests are there,
your mother’s beaches,
the shoreline paths
where she herded cows to pasture,
and the spring where the neighbor submerged juice bottles.
They were preserved there over the Winter War,
over the truce and the new war.
When, three years later,
in the summer of forty-three,
he returned and plunged his hand into the spring,
they greeted him intact, smooth, and fresh,
like hidden children who had been waiting patiently.
The juice was good.

Source: Eeva Kilpi, Perhonen ylittää tien (WSOY, 2000), p. 451. Photo and translation by Living in FIN

Arto Lappi: Five Tanka

hecksinductionhourLeave a comment

DSCN2816

Varpunen kävi
koputtamassa lasiin
ja minun oli
juostava ulos heittämään
muutama kuperkeikka.

A sparrow strutted
while tap-tapping on a glass,
and I was supposed
to run out, launching myself
into several somersaults.

Talitiainen
aloitta kosintansa
ja sirkuttaa kuin
järkensä menettänyt:
Sammakko loikkaa lampeen.

A great tit commences
its mating and marriage dance.
It chirps and twitters
as if it has lost its wits.
A frog leaps into a pond.

Isketään hanskat
kottikärryjen sarviin,
kottarainen on
ehtinyt jo rakentaa
betoninmyllyyn pesän.

Work gloves are slapped down
on a wheelbarrow’s antlers.
A starling has found
the time to build a nest in
the concrete cement mixer.

Kuka jännittää
jousen, josta pääskyset
noin mutkaisesti
singahtelevat aina
kuitenkin maaliin osuen.

Who bends back the bow,
sending the swallows hurtling
in such crooks and curves,
nonetheless always hitting
the target straight on the mark?

Turha miettiä,
matka on jo alkanut:
parasta pitää
hatusta kiini, kyllä
tuuli aukaisee takin.

It’s pointless to think:
the trip’s already begun.
It’s best to hang on
to your hat, since all the same
the wind will open your coat.

Source: Arto Lappi, Kukko puusa (Turku: Sammakko, 2002), pp. 9–11, 13, 29

Translation and photograph by Living in FIN

Vilja-Tuulia Huotarinen, “School Encourages the Imagination”

hecksinductionhourLeave a comment

DSCN2149

Koulu tukee mielikuvitusta,
meidät kävelytetään museoon.
Maalauksissa naiset kampaavat alasti ja selkä kyyryssä
keltaisessa huoneessa. Teema on toistuva.
Pellot lämpiävät lanteilla, auringonkukat
kiertyvät henkensä kaupalla kohti sineä, himon silmää.
Taivaalla kultaiset, raskaat kehykset.

Simpukkasuu kääntyy ja kuiskii pienin hengenvedoin:
Kuolenko mä kun mä en saa unta?
Jossain käynnistetään sirkkeli
ja ajattelen terää joka viiltää nopeasti ja syvään.
Joku sanoo hys ja simpukkasuu lopettaa:
Ei mulla muuta moi.

Menemme museon myymälään ja alan etsiaä julistetta seinälle.
Simpukkasuun sormet ovat hikiset sipulinvarret
ja hänen kaulansa ulottuu joka hetki ylemmäs,
puut, metsät enää vain kukkakeppejä, niin korkealle hän venyy.
Ajattelen terää joka viiltäisi niin nopeasti ja syvään,
että kaikki muu tuntuisi sillä hetkellä yhdentekevältä.
Enkä minä julistetta täältä löydä, myöhemmin vasta,
vuosien päästä kun se on valmis.

•••••

School encourages the imagination.
They walk us over to the museum.
In paintings, naked women comb their hair, backs hunched,
in a yellow room. The subject is recurrent.
Hips warm the fields, the sunflowers
turn their breath in spades towards the blue, the eye of lust.
The heavens are chockablock with heavy golden frames.

The clamshell turns and whispers, slightly gasping,
“Do I die when I cannot sleep?”
Sometimes a circular saw kicks in,
and I think of a blade that slashes quickly and deeply.
Someone says “Hush!” and the clamshell wraps it up,
“I haven’t got anything else. Cheers.”

We go to the museum store, and I look for a wall poster.
The clamshell’s fingers are sweaty onion stalks,
and her neck extends higher each instant.
The trees and forests are mere beanstalks, she stretches so high.
I think of a blade that slashes so quickly and deeply
everyone else would feel indifferent at that moment.
Nor do I find a poster there. Only later,
after years when it was ready.

—Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 45. Translation and photo by Living in FIN. Dedicated, belatedly, to Alexander Skidan on his birthday.

Vilja-Tuulia Huotarinen, “In Finnish Class”

hecksinductionhourLeave a comment

DSCN2106 (2)

Äidinkielen tunnilla luetaan AI, YÖ, UI.
Ei siitä viisaaksi tule, mutta valitettavasti ei hulluksikaan.
Luistinradan takana on tilaa tapella.
Niitä kiusataan, jotka uskovat liikaa
sekä Mari-Orvokkia.

Näkinkenkärintainen tyttö kutsuu jäälle paritanssiin.
Tirsk tirsk sahaamme samaan suuntaan piirin poikki.
Äidinkielen tunnilla käännetään sivu.
OI EI, AL-LI, EI VOI.

Koulun jälkeen kävelemme pakkasessa kanalaan,
kuljetamme kananmunan huopien välissä patjan alle
ja sidomme viiden villahuivin sisään.
Jonain päivänä tapahtuu: kuori kopsahtaa rikki
ja linnunpoika rääkäisee ensimmäisen kerran.

§§§§§

In Finnish class, we read ouch, night, swim.
It won’t make you smart, but unfortunately it won’t make you crazy.
There’s a place for fighting behind the skating rink.
They bully Mari-Orvokki
and the ones who believe too much.

A seashell-chested girl invites me on the ice for a pairs dance.
Giggle, giggle, we saw across the circle in the same direction.
We translate a page in Finnish class.
Oh no, oldsquaw, cannot.

After school, we walk to the henhouse in the cold.
We carry an egg between blankets and put it under a mattress
wrapping it in five wool scarves.
Someday it will happen: the shell smashed to smithereens,
the chick will let loose its first squawk.

—Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 41. Translation and photo by Living in FIN

Adding Insult to Injury

hecksinductionhourLeave a comment

DSCN2182

The urban planning geniuses who run Imatra, South Karelia, have re-purposed the former Prisma supermarket in the town’s Linnala (Mansikkala) neighborhood. They have given it over to the mysterious tribe of sub-artists known as taggers. Soon, I expect, the building will be entirely blanketed with these cryptic spray-painted runes, signifying nothing except the onset of urban decay and the collapse of public order.

Unless I am terribly mistaken, neither the building’s owners nor city officials have plans for doing anything more ambitious with the ex-store, yet another huge slab of empty commercial space. Imatra is now chockablock with such vacated stores and offices.

Currently being tagged into oblivion by young people who fancy themselves rebels but are among the dullest conformists on earth, the old Prisma store is smack dab across the street from the new Prisma hypermarket, which was built for Russian shopping tourists, not for local residents, whose peace of mind and quality of life dropped through the floorboards during the two or three years it took to build the gigantic consumerist palazzo, the city’s largest chunk of commercial real estate.

DSCN2178

But it was all worth it. Anything giant construction companies, urban planners, and semi-monopolies (e.g., the S Group, which owns the Prisma chain and approximately fifty percent of all other chain stores, restaurants, and hotels in Finland) wants to do, wherever it wants to do it, and whatever its impact on the people living in the vicinity, it is always worth it.

And you should see the improvements to the neighborhood occasioned by the S Group’s flat-roofed ziggurat!

Do you know the expression “adding insult to injury”?

DSCN2177

That seems to have been the principle guiding the hackwork done by subcontractors and the City of Imatra when they beautified, so to speak, the wave of mutilation that had just rolled over the neighborhood.

First, they made it triply difficult for pedestrians and cyclists to negotiate their old haunts by constructing an impossible maze of new roads, footpaths, and roundabouts in the emerging shopping mecca. (Since the new Prisma opened, chain stores Tokmanni and Jysk got in on the act, closing their old stores in other parts of town and building new outlets in the once spacious but now crowded neighborhood, thus joining the nonstop shopping party started eight or so years ago by K City Market, Lidl, Raja Market, and Prisma).

To put it crudely, they made life easier for motorists at the expense of non-motorists. Or they forgot about non-motorists altogether, which is more likely.

Planners also dotted the environs with sickly little trees, some of them resembling nothing so much as unattractive sticks, stuck maliciously into the dirt by angry taggers or other vandals, or the pathetic Christmas tree that Charlie Brown and Snoopy buy in the cartoon A Charlie Brown Christmas, which immediately sheds all its needles when they bring it home.

This so-called greenery will never grow into anything verdant and flourishing, because that might block the view of the stunning big box the S Group plopped down in the middle of what used to be a grassy meadow and grove of tall trees where old folks and children would ski in the winters. That is, before the City of Imatra decided that attracting Russian shoppers was its only real mission and it could safely turn its back on its own pedestrians, cyclists, children, old people, and poor people.

Photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “A Song of the Love of Trees and Animals”

hecksinductionhourLeave a comment

P7220076

Eeva Kilpi
Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Tervehdi kukkaa, kumarra sille,
polvistu lehdokin edessä.
Anna sen kasvaa, älä taita ja tallaa,
se kuihtuu sinun vaasisi vedessä.

Anna sen kasvaa, anna sen olla,
se on olento siinä kuin sinäkin.
Joka ruoho tuntee, joka eläin pelkää,
se on kohtalotoveri ihmisen.

Minä laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.
Pysähdy, katso, ne silmissä siintää.
Oi, että siintäisi vastakin.

Ei ole ihminen tuhonnut vielä
kaikkea metsää, onneksi ei.
Pahaa on tehty, paljon on mennyt,
niin monta korpea ahneus vei.

Vaan yhä minä laulan voimasta jonka
vain metsä voi antaa sydämeen,
voimasta joka saloilta huokuu
avuksi tuskaan ja sairauteen.

Oi veljeni kuusi, siskoni koivu,
mäntyni, haapani, leppäni oi,
vaahtera, paju, paatsama, tuomi,
pihlajat, katajat kansani,

joukkoonne minut ottakaa mukaan,
syliinne minut sulkekaa,
suruni teidän suruunne liitän,
hätäni teidän kanssanne jaan.

Yhä kukkii niitty, lentää höyty,
puhkeaa silmu ja lehti ja nuppu,
yhä venyy norkko ja punertaa käpy,
tuoksuu neulanen, pihka ja suo.

Olen mutaa ja suota, olen sieni ja sammal,
olen mättäällä karpalo, lakka ja kyy.
Samaa kipua kannan, samoin säikyn ja pelkään,
minä pyydän vain olla, en osta, en myy.

Minä laulan vielä rakkaudesta
lintuihin, mäyriin ja ilveksiin.
Ne vaarassa ovat, kuolema vaanii,
suojele niitä, oi suojele niin.

Eläimen silmistä jumala katsoo
sinua silmiin, tunnetko sen?
Älä käänny pois, älä pakene, torju,
kohtaa totuus surullinen.

Kohtaa eläimen jumalan-katse,
sinulta apua pyytää se nyt.
Rauhaa ja oikeutta se vaatii,
Jumala sortoon on kyllästynyt.

Jätä lehdot ja kummut jumalan käydä,
rannat jumalan soudella,
jumalan lentää ja jumalan kukkia,
jumalan uida ja pöristä.

Vapauteen vangittu elämä kaikki,
ihminen, kahleet kaikilta pois!
Ei ole luonto vain ihmistä varten,
luonto on luojasi, muista se.

Oi veljeni puu, oi siskoni heinä,
oi sukuni suuri: eläimet.
Samaa kudetta ollaan, samaa verta ja tuhkaa,
samaa ahdistusta ja unelmaa.

P7220009

Eeva Kilpi
A Song of the Love of Trees and Animals

Now I shall sing of the love
of trees and flowers and animals.
Stop and look: they are in danger.
Protect them, o protect them.

Greet the flower, bow to it.
Kneel before the grove.
Let it grow: don’t trample and break it.
It will wither in your vase’s water.

Let it grow, let it be.
It is a being in the same way you are.
Every blade of grass feels, every animal knows fear.
It shares man’s plight.

I shall sing to you of the love
of trees and woods and ridges.
Stop and look: they loom before your eyes.
Oh, would that they would go on looming.

Man has not yet destroyed
all the woods, fortunately.
Bad things have been done, much has been lost.
Avarice has consumed so much wildnerness.

But still I shall sing of the power
only the forest can grant the heart,
the power emanating from the wilds,
helping us bear anguish and illness.

O brother pine, sister birch,
my pine, my aspen, my alder,
maple, willow, buckthorn, hackberry,
rowan, the junipers of my people,

take me into your throng,
enclose me in your embrace.
I shall join my sorrow with your sorrow,
I shall share my distress with you.

The meadow still blossoms, the fuzz flies.
Bud and leaf still burst open.
The catkin still stretches, and the cone reddens.
Needle, resin, and swamp are redolent still.

I am mud and swamp. I am mushroom and moss.
I am cranberry, cloudberry, and viper in a hassock.
I endure the same pain. I spook and scare the same way.
I just ask to be. I neither buy nor sell.

I shall also sing of the love
of birds, badgers, and lynx.
They are in danger: death stalks them.
Protect them, o protect them.

God looks through animal’s eye
into your eyes. Do you feel it?
Don’t turn away, don’t run away—fight back.
Face the sad truth.

Face animal’s God-gaze.
It asks you now for help.
It demands peace and justice.
God is weary of the oppression.

Let God’s groves and hillocks grow.
Let God’s beaches go for a row.
Let God fly and let God flower.
Let God swim and buzz.

Free all captive life,
man, remove the chains from everything!
There is no nature for man alone.
Remember nature is your creator.

O brother tree, o sister grass.
O my great family of animals.
We are made of the same weft, the same blood and ash,
the same anguish, the same dreams.

P7200622

Originally published in Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Tansies”

hecksinductionhourLeave a comment

Pietaryrtti_IMG_4701

Viimeinen päivä.
Ja säätiedotuskin niin kaunis:
Lämmin lounaan ja lännen välinen ilmavirtaus
vallitsee Suomessa.

Lähtiessäni totean:
pietaryrttejä piha täynnä.
Koko kesän olen lukenut:
tulee, ei tule, rakastaa, ei.

Pietaryrtti_IMG_9912

The last day.
The weather forecast is so beautiful.
A warm southwesterly westerly wind
prevails over Finland.

As I leave I note
the yard is full of tansies.
I counted them the whole summer long.
Loves me, loves me not. He’ll come, he won’t.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photos courtesy of Luonnossa

Eeva Kilpi, Six Poems

hecksinductionhourLeave a comment

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

—Minä elän nyt niin että kuoltuani
jumalakin itkee sitä
että loi ihmisen ainutkertaiseksi

“I am alive now that I am dead.”
Even God bewails the fact
He made man unique.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neitseestä syntynyt,
he sanoivat
ja ajatella, se meni läpi.

Ja nyt kun virhe on tehty
ja me elämme siinä yhä,
ei voi muuta kuin kuvitella
miten toisin olisi kaikki,
jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,
sanoneet:
—Ole siunattu, avioton äiti.

Born of a virgin,
they said,
and to think it got through.

Now the error has been made
and we live with it still,
you cannot help but imagine
how different everything could have been,
if they had done credit to the truth
and said:
“Blessed art thou, o unwed mother.”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä iltana minulle selvisi heijastuksen tarkoitus:
Mikä muu saisi kuun lumpeitten joukkoon?

The purpose of reflections was made clear to me this evening.
What else would make the moon go into a patch of water lilies?

∴∴∴∴∴∴∴∴∴∴

Minä olen vain episodi elämässäni
niin kuin kaikki muukin,
avioliitto, miehet, lapsetkin.
Minä haluaisin päästä ja takaisin
siihen ykseyteen
johon alunperin synnyin.

Jos tämän vain olisi tiennyt:
että kaikki on vaiheta, välikohtauksia,
että mikään ei jää lopulliseksi . . .
Niin mitä sitten?

I am only an episode in my life
like everything else:
marriage, the men, the children.
I would like to go back
to the oneness
into which I was originally born.

If only to find out this.
if everything is a phase, an incident,
if nothing remains final,
what, then, is the big deal?

IMAG4661

Huono tie ja pitkä heinä,
polulla rupikonnat, omat ruppanani,
vartioimassa pihaa.
Kivijalassa valppaina kyyt,
toinen musta, toinen vihertävä,
portailla avuliaat nokkoset.
Yössä lepakkojen armeija.
Ja kun kirjoitan, ylpeyteni,
kolme karhunputkea
turvaavat selustan ikkunan takana.

Lukevat salaa olkapään yli
mita kirjoitan heistä.

A poor road and long grass,
toads on the path, my own blood cakes,
watching over the yard.
The vipers in the plinth are vigilant.
One is black, the other greenish.
The nettles on the stairs are helpful.
There is an army of bats at night.
And when I write, my pride,
three angelicas
guard the rear from behind the window.

They secretly read over my shoulder
what I am writing about them.

 

P7300064.JPG

Japanilainen vieraani
käsitti vaivoin, että Suomessa ei ollut
neljäkymmentä miljoonaa asukasta.
Neljätoista miljoonaa hän olisi juuri
ja juuri jaksanut ottaa vastaan.
Mutta neljä ja puoli miljoonaa
oli hänelle liikaa.

Me vaikenimme kohteliaasti.

A Japanese guest of mine
realized painfully Finland did not have
forty million inhabitants.
He would have barely had the strength
to accept fourteen million.
But four and a half million
were too much for him.

We politely held our tongues.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 92, 72, 28, 116, 19, 83. Translations and photos by Living in FIN

Hannu Salakka, “Any Hilltop of Yours”

hecksinductionhourLeave a comment
andreyeva-ukkokoli.jpg
On mikä tahansa mäenharjanne tai kukkula,
vuori tai niin pieni kumpare
että mahtuu kokonaan kämmenen alle,
niin heti haluan kiivetä sille katselemaan
ja painaa mieleen kaiken
minkä matkalla olen nähnyt.
•••••••••
Any hilltop of yours or hillock whatsoever,
a mountain or a knoll so small
it fits completely under the palm,
so I immediately want to climb it and have a look,
and commit to memory everything
I have seen en route.
 
—Hannu Salakka, Ennen kapaisin tähän (Otava, 1983), p. 21. Translated by Living in FIN. View of Ukko-Koli (Koli National Park, North Karelia) courtesy of Yekaterina Andreyeva and reprinted with her permission.