Lastenhuoneen valo leikkaa haavan, laser-säde suihkii:
olen tässä ja tässä ja tuossakin, uudestaan kohotettu katse,
tottunut pyristelemään hämärässä. Katossa laukkaavat
kreivit ratsuineen, pistimet kuin kompassineulat,
lastenhuoneen valo pesee kasvot, puen vaatteet ja riisun
taas, sammutan lampun ja hiukset syttyvät pieluksella,
maailma rullaa nukenvaunuissa ees ja taas, hiekka rahisee ja
hevoselta pudonnut silmä vaanii korkean yön yllä.
The light in the nursery lacerates my wound, the laser beam whooshes.
I am here and here and there, too. My gaze is raised again,
Used to floundering in the dark. On the ceiling, counts
Gallop with their horses, their bayonets like compass needles.
The light in the nursery washes my face. I get dressed and undress
Again. I turn the light off and the pillow sets my hair on fire.
The baby pram rolls back and forth. The sand rasps.
Slipping from a horse, my eye lurks atop a towering night.
Source: Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 57. Translation and photo by Living in FIN
Living in FIN 