Kerran kutsuin
sanoja kotiini, vaahtera
täytti ikkunan
ja alhaalla pihalla
kaksi ihmistä
katsoi ylös
toistensa hiuksiin.
Niin on kevät kuin polkupyörä
humina korvissa
vesi jonka tuuli pusertaa silmistä
ojat jotka vieläkin kutsuvat
koulusta palaavia lapsia.
Kerran kutsuin sanoja kotiini
ja tänne ne jäivät
ja niitä on talo täynnä kuin sukkia
likaisia ja puhtaita, lämpimiä.
Kun kaihtimien välistä
kurkistan taivaalle
näen lentokoneen höyryä.
* * * * *
I once beckoned
words home. A maple
filled up the window,
and down in the yard
two people
looked up
at each other’s hair.
So spring is like a bicycle,
a whoosh in the ears,
what the wind makes the eyes water,
the ditches that still beckon
children returning from school.
I once beckoned words home
and they stayed.
They are like a house full of socks,
dirty and clean and warm.
When I peek into the sky
through the blinds
I see an airplane’s contrail.
— Kari Levola, Kaikki kartat ajan tasalla (Helsinki: Tammi, 2006)
Photo and translation by Living in FIN
Living in FIN 