Mignon Chocolate Egg Cake

mignonkakku

Mignon Chocolate Egg Cake

Source: Meillä Kotona (Maku)
Text: Anni Pitkänen
Photos: Kreetta Järvenpää

Ingredients (16 servings)

Filling

  • 2 gelatin sheets
  • 2 ½ dl whipping cream
  • 200 g dark chocolate
  • 2 Fazer Mignon chocolate eggs (52 g each)
  • 200 g unflavored cream cheese (do not use light cream cheese)
  • ½ dl water
  • 2 tbsp dark cocoa powder

Crust

  • 100 g digestive biscuits
  • 1 ½ dl ground hazelnuts
  • 1 ½ dl ground almonds
  • 100 g water

Topping

  • 150 g white chocolate

Cooking Directions

Total prep time: 6 hours and 45 minutes (active prep time: 45 minutes)

Soak the gelatin sheets in cold water for at least 5 minutes. Whip the cream.

Chop the chocolate into bits and peel the Mignon eggs. Melt them carefully in a microwave a few seconds at a time. Mix the chocolate bits while melting them. Mix the chocolate mixture with the whipped cream.

Whisk the cream cheese in a large mixing bowl with an electric mixer until smooth. Add the chocolate-whipped cream mixture to the whisked cream cheese.

Heat the water in a saucepan. Remove the pan from the stove and add the cocoa powder.  Squeeze the excess water from the gelatin sheets and add them to the saucepan with the water-cocoa mixture. Pour the gelatin mixture into the filling in thin ribbons. Whisk the mixture quickly, just until the ingredients are are blended.

Pour the filling into a 1.5-liter round-bottomed bowl lined with cling wrap. Level off the surface. Put the filling in the refrigerator.

Crush the biscuits and measure the powdered hazelnuts and almonds into the mixture. Brown butter in a saucepan.  Heat the butter until it takes on a scorched brown color. Pour the browned butter into the mixture of crushed biscuits and powdered nut. Mix until smooth.

Once the mixture has cooled, use a spoon to pat it on top of the filling to form a bottom crust.  Let the cake cool in the fridge for at least 6 hours, preferrably overnight.

crust

Melt the white chocolate in the microwave a few seconds at a time. Mix the chocolate while melting it.

Spread the white chocolate on a piece of baking paper. Let it solidify in the refrigerator. Using a knife, cut the chocolate into differently shaped pieces and set them randomly around the edge of the cake.

Press the white chocolate pieces against the cake. When the cake is cut, each person gets a piece of the “eggshell.”

Translated by Thomas H. Campbell

Eeva Kilpi, “Those the Gods Hate”

Low_pressure_system_over_Iceland

Niistä joita jumalat vihaavat enemmän kuin opettajia
he tekevät sääennustajia.
Joka kerta kun tuuli kääntyy
he tuntevat sen luissaan.
Aina kun sade on tulossa
he ovat kuolemankielissä.
Kylmän korpit nokkivat heidän lapojaan,
kourivat niskaa,
istuvat polvien päällä,
repivät varpaita,
herkuttelevat jänteillä ja sidekudoksilla.
Kipujen siirat vilistävät lanteista pohkeisiin,
purevat sieltä, näykkäävät täältä,
turpoavat ja lisääntyvät
matalapaineen edellä.
Lepäävät harvoin, auringossa.
Ja kaiken tämän kukkuroidakseen
jumalat tekivät heistä pitkäikäisiä.

Those the gods hate more than schoolteachers
they make weather forecasters.
Every time the wind turns
they feel it in their bones.
Whenever precipitation is on the way,
they are on the verge of death.
Cold’s ravens peck at their shoulders,
pummel the napes of their necks,
perch on their knees,
gnash at their toes,
feast on sinews and connective tissues.
Pain’s woodlice scuttle from haunches to calves,
biting them and snapping at them here and there,
swelling and multiplying
in advance of the low pressure area.
They seldom relax in the sun.
And so all of this should flower
the gods made them long-lived.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 57. Translated by Thomas H. Campbell. Photo by NASA’s Aqua MODIS satellite. Courtesy of Wikipedia

Eeva Kilpi, “The Moon Shines Brightly”

DSCN2206

Kuu paistaa heleästi
kuollut ajaa keveästi,
elävää naitattaa.

Parempi on naida kuin palaa.
Parasti on naida salaa.

Sais yöllä syyä,
päivällä naia
ja aamulla nukkua.

The moon beams brightly,
pursuing the dead lightly,
making the living horny.

It’s better to fuck than fry.
It’s best to fuck on the sly.

You should nosh at night,
shag in the afternoon,
and snooze in the morning.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p 41. Translation and photo by Thomas H. Campbell

Eeva Kilpi, “Last Summer”

800px-Valtra_lumber_tractor_JyväskyläValtra tractor with lumber trailer in Jyväskylä, Finland, May 5, 2011. Photo by Antti Leppänen

Viime kesänä jolloin en kirjoittanut
Jumala lähetti minulle miehiä.
Tänä vuonna kirjoitan metsässä myöhään syksyyn
ja eikös Hän toimita minulle polttopuita:
rojauttaa yhtiön metsätraktorista
kasan pölkkyjä vanhan saunani viereen.
Hän antaa hartioihini voiman raahata
ne liiteriin.
Kuka tietää, vaikka Hän itse ilmestyisi
ne jonakin päivänä sahamaan.
Tarpeeni kaikki tietää.

Pirukin kiertää paikkaa,
kauppaa tontteja, viittilöi mökkiäni,
loitsii turhaan rajoja.

Ei pysty paha noita-akkaan
jok’ on liitossa Jumalan kanssa,
kainalossa Kaikkivallan.

Linnut lähtevät,
ruoho kuolee,
minä jään.

Luoja lempii salaa.

Last summer, when I wasn’t writing,
God sent me men.
This year, I will write in the woods until late autumn,
and perhaps He will fetch me firewood,
dragging a pile of logs
from the association’s lumber tractor over to my old sauna.
He will give my shoulders the strength to schlep
them into the shed.
Who knows? Maybe He Himself would appear
one day to saw them.
He knows all my needs.

The Devil sidesteps the place.
Selling lots, he waves towards my cottage,
hexing the borders to no avail.

Whoever is in league with God,
under the Almighty’s arm,
cannot be a bad witch.

The birds will leave,
The grass will die,
I shall stay.

The Creator makes love on the sly.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 37–38. Translation by Thomas Campbell. Photo courtesy of Wikimedia Commons

Eeva Kilpi, “The Thistle, Autumn’s Late Bloomer”

1024px-Aglais_urticae_LC0310

Ohdake, syksyn viimeinen kukkija.
Hillitty, vaalea sinipuna.
Vankka varsi, ei kaadu sateessa,
ei taitu tuulessa.
Piikkinen: selektiivisyyttä.

Latvassa nokkosperhonen.
Iso, uusi, vastakuoriutunut,
tuorein värein,
elämänsä viimeisessä vaiheessa:
perhosena, parhaimmillaan.

Ja tämä kaikki kerrottuna paljolla:
sankka, utuinen vyöhyke
lujuutta ja lepatusta — ennen kuolemaansa
kesä synnytti tällaisen ilmiön
hvyästelläkseen luomakuntaa.

Pikkulepinkäiset, myöhäänmuuttajat,
nököttävät katon reunalla
ja popsivat perhosia
joita ohdakemaa ruokkii.

Raskasta seurata sivusta
tätä luonnon tasapainoa ja harmoniaa.

Mutta mikä olisi oikea vaakakuppi?
Ryhtyä linnunpelätiksi.
Kitkeä ohdakkeet.
Perustaa kaalimaa?

Syksypä tietää:
lepinkäiset lähtevät,
perhosten aika jatkuu,
ohdake tuoksuu,
sulous rellestää.
On kaunista kuolla.

The thistle, autumn’s last bloomer.
A subdued pale violet.
A sturdy stem that neither falls in the rain
Nor breaks in the wind.
Prickly, selective.

A small tortoiseshell butterfly on the crown.
Big, new, freshly hatched,
its colors fresh,
in its life’s final phase:
a butterfly in its prime.

All of this multiplied many times:
a dense, nebulous zone
of fortitude and flutter before death.
Summer gave birth to this phenomenon
in order to take leave of creation.

Red-backed shrikes, late migrators,
sit still on the roof’s edge,
munching the butterflies
the thistle patch nourishes.

It’s painful to watch from the wings
as nature balances and harmonizes thus.

But what would strike the right balance?
Becoming a scarecrow?
Weeding the thistles?
Planting a cabbage patch?

Autumn knows, though.
The shrikes depart.
The time of the butterflies goes on.
The thistle is fragrant.
Grace revels.
Dying is beautiful.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 33–34. Translated by Thomas Campbell. Photo of a small tortoiseshell butterfly by Jörg Hempel. Photo courtesy of Wikipedia. The translation is dedicated to my mother, Muriel Campbell, on her birthday.

Eeva Kilpi, “There Was a Sudden Flash at Night”

P6280019

Yöllä äkkiä valkeni:
se mies joka auttoi autoni käyntiin,
se oli sorsastaja.
Jokin sanoi minulle sen.
Metsässä tietää.

Nyt ymmärrän hänen pelästyneen katseensa
kun menin puhuttelemaan häntä.

There was a sudden flash at night.
The man who had helped get my car going
was a duck hunter.
Something had told me that.
One knows in the forest.

I now understood his frightened gaze
when I had gone to talk to him.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 30. Photo and translation by Thomas Campbell