KESÄKUU
Linnut kylpevät minussa,
sudenkorennot risteilevät ylläni,
hirvet juovat minua.
Olen auerta.
Olen hämärää.
Olen pilvi jonka lampi hengittää syliinsä.
Olen haihtumaisillani.
Sada minut alas, ihminen.
JUNE
Birds bask in me,
dragonflies cruise over me,
moose drink me.
I am haze.
I am twilight.
I am a cloud the pond breathes into its embrace.
I am on the verge of fading away.
Get me down, human.
Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN
MAALISKUU
Kun olen kuollut
palata kerran vielä
kenenkään huomaamatta tänne mun suo
omalle paikalle
keittiön pöydän ääreen
äitini vanhan keittokirjan luo.
Tahtoisin vielä viimeiset hyvästit heittää
rakkaille resepteille joita en enää nää,
lehteillä sivuja joita siirappitahrat peittää
ja joilta muskotintuoksua leviää.
Tahtoisin vielä hiljaa lukea läpi
kaikki ne reseptit joita
en koskaan toteuttaneeksi tullut
kun turhat ja hullut
toiveet ja päähänpistot
minulta veivät
ajan ja voimat,
ne eivät.
(Lauri Pohjanpäätä kiittäen.)
Lauri Pohjanpään runon “Kun olen kuollut”, oli äitini kirjoittanut vuoden 1998 kalenterin loppuun. Mitähän hän silloin oli ajatellut? [“Lauri Pohjanpää’s poem “When I Am Dead” was written by my mother at the end of the 1998 calendar. I wonder what she was thinking at the time.”] Image borrowed from Uunikkopellossa
MARCH
When I am dead
I’d like to return once more,
noticed by no one, here to my bog
to my own place
at the kitchen table
to my mother’s old cookbook.
To beloved recipes I never see again,
I’d like to say one last goodbye
to peruse the pages, covered in syrup stains
and smelling of nutmeg.
I’d like to read through silently
all those recipes
I never managed to make
since useless and crazy
wishes and whims
took away my
time and energy,
they aren’t.
(With acknowledgements to Lauri Pohjanpää.)
Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translated by Living in FIN. This translation is dedicated to my own beloved mother on Mother’s Day, which, in a happy coincidence, is celebrated the same day in Finland and my own country. Image of cookbook borrowed from Mina Walli, Finnish-American Cookbook
TOUKOKUU
Minä olen neitsyt
jokaiselle jota rakastan, sanoo isoäiti.
Sielullisesti puhdas
niin kuin intohimo on puhdasta.
Värjyvä niin kuin se joka
joka hetki panee kaikkensa peliin
voimatta vastustaa.
Kun intohimo on ehdoton
sillä ei ole mitään tekemistä
moraalin kanssa.
Moraali ei puhuttele intohimoa,
intohimo ei kysy moraalilta neuvoa.
Se on ihana, juovuttava tila, lapseni,
ja sen kokee hyvin harvoin,
vain muutaman kerran elämässään,
se on jumalallinen tila ja vaarallinen
niin kuin kaikki taivaanlahjat.
MAY
I am a virgin
to everyone whom I love, says Grandma.
Spiritually pure
just as passion is pure.
Trembling like someone
who goes all out at every moment,
powerless to resist.
When passion is absolute
it has nothing to do
with morality.
Morality does not speak to passion,
passion doesn’t ask morality for advice.
It’s a wonderful, intoxicating state, my child,
and it is very rarely experienced,
only a few times in one’s life.
It is a divine state and dangerous
like all heavenly gifts.
1.5. Vuonna 2002 on vapunpäivänä keskiviikko. Kaunis, lämmin ilma. Valkovuokot kukkivat, koivut hiirenkorvalla.
Kirjoissani minä olen pyydystänyt ihmiset lähelleni, ne joita alinomaa ikävöin ja joita en osaa lähestyä muuten.
Vuonna 2003 vapunpäivänä oli karua ja väritöntä. Valkovuokot eivät kukkineet, koivut eivät vihertäneet.
Niin oli myös vuonna 2005. Harmaata, kuivaa, viileätä. Mutta linnut lauloivat.
May 1. May Day 2002 is a Wednesday. Beautiful, warm weather. The windflowers are blossoming, the birches are budding.
In my books, I have caught people close to me, those I miss constantly and whom I can’t approach otherwise.
In 2003, May Day was barren and colorless. The windflowers had not blossomed, there was no green on the birches.
It was the same in 2005: gray, dry and chilly. But the birds were singing.
Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photos by Living in FIN
HUHTIKUU
Ei voi astua kahta kertaa
samaan virtaan.
Ei voi, koska itse on virta.
Ei voi, koska itse on pisara.
Ei voi, koska haarautuu
sivujoiksi,
puroiksi,
noroiksi,
kosteikoiksi,
koska kohoaa ilmaan
utuna,
usvana,
sumuna,
muuttuu pyörteeksi,
pyörremyrskyksi
ja putoaa sateena alas
Kerääntyy luhdaksi
ja luusuaksi,
alkaa kukkia myrkkykeisona,
kasvaa juolukkana.
Helisee kivien alla
ja jatkaa matkaa.
Astu sinä virtaani.
APRIL
You cannot step
into the same stream twice.
You cannot because you are stream.
You cannot because you are droplet.
You cannot because you branch
into tributaries,
into streams,
into rivulets,
into wetlands,
because you rise into air
as haze,
as mist,
as fog,
you turn into vortex,
into cyclone,
and fall down as rain
You coalesce into floodmeadow
and riverneck,
begin blossoming as cowbane,
burgeon as bog bilberry.
You burble beneath rocks
and keep going.
Step into my stream.
Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN
Leevi and the Leavings, “Käsipohjaa”
Mä tulen aamulla takaisin nääntyneenä tripistä.
Ei mua unessa kiinni kukaan saa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.
En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.
Ei niistä erota pitkätukkahipistä, mies kun on mitätön muilta mitoiltaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.
En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.
Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Se antoi suudella heti kun sille tarjos libistä.
Nyt sitä kadulla tuskin tunnistaa.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.
En kovin kauas uinutkaan, ei en saa sukeltaa.
Mä uin vain suuren kiven taa piiloon pahaa maailmaa.
Ja mä uin vain käsipohjaa.
Saila, tyttö naapurin. Bailaa aina muita rankemmin.
Mut jos tää unta on edelleen, varovasti nipistä.
Ei kukaan soittele mulle kuitenkaan.
Ilman kännykkää yksin tänne jään.
Leevi and the Leavings, “Dog Paddle”
I come back in the morning, exhausted from a trip.
No one can catch me when I’m asleep.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.
I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.
When a man is devoid of other dimensions, he doesn’t differ from those long-haired hippies.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.
I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.
Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
She would let you kiss her as soon as you offered her Liebfraumilch.
Now you can barely recognize her on the street.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.
I didn’t swim too far, and I don’t know how to dive.
I just swam behind a big rock to hide from the wicked world.
And I only do the dog paddle.
Saila, the girl next door. Always party harder than anyone else.
But if this is still a dream, pinch me gingerly.
No one calls me anyway.
I’m gonna stay here alone without a cell phone.
Music and lyrics: Gösta Sundqvist. Source of original Finnish lyrics: Fandom. Thanks to Sharapov for the friendly reminder. Photo and translation by Living in FIN.
HELMIKUU
On irrottava lapsistaan, sanoo isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.
On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten alle.
Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa
Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa
ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:
Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.
– Minä virtailen, sanoi äiti.
– Minäkin virtaan, äiti,
ees ja taas.
FEBRUARY
You must let go of your children, Grandma says.
It is harder than letting go of your parents,
since the responsibility carries on,
going with you all the way to the grave.
You must protect your children’s childishness,
their innocence,
submerged beneath the layers of adulthood.
But it is still there,
deep, cramped, and hidden,
until you encounter it again
in your grandchildren.
Then you have to protect them,
because suddenly they’re just spinning around the world, too,
along with their agemates.
And you wonder
where the time went,
why they changed,
when you stayed the same:
a child observing life on earth
through the periscope of her old age.
And no one knows
the lookout is a little girl from the Winter War,
immune to aging,
to whom devastating things are still happening,
whose world is still shaking.
“I’m flowing,” said Mother.
“I’m flowing, too, Mother,
back and forth.”
Source: Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012). Translation and photo by Living in FIN
Äkkiä intohimo astuu päivän
ja ne kohoavat siivilleen
toisiinsa kietoutuneina
ja siitä liitosta synnyin minä kuin metsänelävä,
vapaa mutta uhanalainen,
kevyt ja unohdettua nautintoa täynnä,
talviuni jäsenissä
yhtaikaa levon ja rasituksen kaltaisena.
Kiitos ettet soita.
Kiitos ettet kirjoita.
Kiitos ettet toivo tapaamista.
Kiitos että maltat mielesi.
Odota.
Suddenly passion mounts the day
and they rise on their wings,
intertwined.
And from that union, I was born, like a forest creature,
free but endangered,
airy and replete with forgotten pleasure,
the limbs in hibernation,
reposed and straining at the same time.
Thank you for not calling.
Thank you for not writing.
Thank you for not wishing to meet.
Thank you for changing your mind.
Wait.
Source: Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photo by Living in FIN
Eräänä aamuna maapallo havahtui ja ravisti ihmiset harteiltaan kuin syöpäläiset, kyllänsä saaneena, myös maailmanparantajat. He roiskahtivat avaruuteen kuin täit tai tähdet. Muutaman itsetietoisen poliitikon se tappoi kynnellään, muutamia porvareita se potkaisi persuksiin ja muutaman rähisevän radikaalin se puhalsi ilmaan kuin höyhenen. Ja kun se oli taas pitkästä aikaa vapautunut näistä herhiläisistä, se huokasi syvään, asettui lepäämään ja alkoi kukkia joka rakosestaan.
One morning the earth, full of days, awoke suddenly and shook the people from its shoulders like vermin, including the reformers. They splattered into outer space like parasites or stars. It clawed a few conceited politicians to death, kicked a few bourgeois in the backside, and blew a few brawling radicals into the atmosphere like feathers. When a long time had passed since it liberated itself from these hornets, it sighed deeply and settled down to rest, and its every crack and crevice began to blossom.
Source: Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translation and photo by Living in FIN
Researcher Akhlaq Ahmad was surprised how much a name affects a job search. Photo by Henrietta Hassinen. Courtesy of Yle
A Finnish Name Gets You a Job
Yle Uutiset Selkosuomeksi
October 21, 2019
In Finland, it is easier to find a job for applicants who have Finnish names, according to a new study.
The study was carried out by Akhlaq Ahmad, a sociologist at the University of Helsinki. He sent out 5,000 job applications under names in different languages. The names were not real but invented.
The applications were filled out so the job seekers looked equally good. They also all spoke Finnish well.
The differences were great, Ahmad explained. For example, it was much harder to get a job with the name Abdirashid Mohamed than with the name Aino Hämäläinen.
In the study, companies asked more job seekers with Finnish names to interviews. Nearly 400 out of 1,000 applicants with Finnish names received invitations.
Applicants received fewer invitations to job interviews if they had Iraqi or Somali names. 134 out of 1,000 job seekers who had Iraqi names received invitations.
Somali applicants got the fewest callbacks of all. Only 99 applicants out of 1,000 with Somali names were invited to job interviews.
Akhlaq Ahmad was surprised the differences among different groups were so large.
Thanks to Tiina Pasanen for the heads-up. Translated by Living in FIN
Living in FIN 