Hannu Salakka, “Undressing”

Riisuutuminen

Juurikasmaa,
aamukaste
joka ei katoa,
eri makuisia vesiä kielellä.
Maan antimet
pestään kylmällä vedellä
paljaat varpaat
märkinä ja multaisina.
Alastoman pellon yli
pujottautuu valo viistona
metsänreunasta
yhä syvemmälle metsään.
Ihminen
painaa päänsä
ja kumartuu monta kertaa
varjoaan lyhyemmäksi.

Undressing

A beet field,
morning dew
that won’t disappear,
waters that taste different on the tongue.
Earth’s bounty
rinsed with cold water
bare toes
soiled and moist.
The light threads slantwise
across the naked field
from forest’s edge
deeper and deeper into the woods.
A person
lowers their head
and stoops many times
shorter than their shadow.

Source: Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen, p. 494. Translated by Living in FIN

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s