Hannu Salakka, Three Poems

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1

Seinällä kääntyy kellastunut lehti
toukokuusta kesäkuuhun.
Ilmassa on juuri lakanneen musiikin tuntu,
sävelten, jotka ovat jo vaienneet
tai syntyneet saamatta ääntä.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

The yellowed page on the wall turns
from May to June.
There’s a feeling in the air of music stopping,
of tunes going silent
or starting up again without making a sound.

2

Kolea ilta, vanhaa musiikkia.
Värit menevät valon myötä,
vain sävyt jäävät, hämärä,
jossa vihreää melkein mustasta melkein valkoiseen;
maailma vedenalainen,
rajapinta kuultavan taivasta vasten.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

A chilly evening, old music.
The colors fade in the light,
leaving only overtones, dusk,
in which green has gone from almost black to nearly white.
The world is submerged,
the interface translucent against the sky.

3

Yö on vain varjo,
unet ovat toisesta maailmasta
joka meillä vain yksin on.
Näyt syntyvät
painuakseen jälleen unohduksiin niinkuin ne,
jotka elivät täällä ennen.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Night is a mere shadow,
dreams are from the other world,
which is the only one in our parts.
Visions are born, as it were,
so those who lived here before
descend once more into oblivion.

— Hannu Salakka, Kesä kesältä syvemmin (Otava, 1977), pp. 7–9

Interior view of the Lauritsala Church (Lappeenranta, South Karelia) and translations by Living in FIN

Hannu Salakka, “The Taxi Driver Can Be Gunned Down”

pa080037Taksinkuljettaja voidaan ampua
illallispöytään kenenkään hätkähtämättä,
mutta jos hänet ammutaan autoonsa,
ruumis muuttaa heti luonnettaan,
lehdet paljastavat itseään,
ajattelen monia eri ajatuksia,
kala,
kun sille kiskaistaan koukku leukaan,
pysyy mykkänä,
enkä minäkään suostu itkemään kenenkään nähden,
silmäni vain vettyvät
jostain joutavasta.

The taxi driver can be gunned down
at the dinner table without startling anyone,
but if he is shot in his car,
the corpse immediately alters its nature,
the papers give themselves away.
I think many different thoughts.
The fish,
when the hook yanks its jaw,
remains mute,
nor am I willing to cry over anyone.
My eyes only well up
over something useless.

—Hannu Salakka, Ennen kapaisin tähän (Otava, 1983)

Translation and photo by Living in FIN

Eeva Kilpi, “I Am Always Calm When I Have Two”

the-lowdown

Olen rauhallinen aina kun minulla on kaksi:
kaksi kampaa, kahdet sukat, kaksi samanlaista kynää.
Rakastaessakin yksinäisyys aina toisena.

Vai niin, hän sanoi ankarasti,
käskyn sinä tiedät:
jos sinulla on kaksi, luovuta toinen pois.

Tiedän, minä vastasin,
vaan jospa minuun pätee se suomalainen sananlasku:
Joka kahta kaihoaa, kumpaisenkin kadottaa.

 

I am always calm when I have two:
Two combs, two pairs of socks, two identical pens.
When I love, solitude is always the other one.

Indeed, he said harshly,
You know the commandment:
If you have two things, give one away.

I know, I replied,
But maybe the Finnish proverb applies to me:
He who longs for two things loses both.

—Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

p9020524

Translation and photos by Living in FIN

Little Lambs Eat Ivy

The past two days, I was in Jyväskylä, where I spotted this excellent example of funkis covered with ivy in the downtown.

It reminded me, for some reason, about the old song in which “little lambs” are said, unaccountably, to “eat ivy.”

You know the song.

Maybe jvyäskyläisiä don’t know the song, but they probably don’t need to, seeing as how they live in a town so rich in manmade and natural beauty, and can keep themselves busy with that.

I will be posting more about what I saw there in the coming days.