Arto Lappi: Three Tanka and Two Haiku

peacock butterfly (neitoperhonen)

Tiedän tulleeni
kotiin – näen sammakon
portinpielessä:
se vain pullistelee kun
pidän veräjää auki.

I know when I come
home I’ll catch sight of a frog
on the gate’s jamb stone.
Its bubble bulges only
when I hold open the gate.

Linnun vappaus:
nälän lennättämänä
leijana kantaa
poikasilleen matoja,
kirvoja, kärpäsiä.

A bird’s freedom is
delivering to its chicks
worms, aphids, and bugs.
Flown through the air like a kite,
it is driven by hunger.

Kesäinen päivä:
neitoperhonen istahti
rinnuksilleni,
levitteli siipiään
ja paistatteli päivää.

A summery day.
A peacock butterfly sits
on my chest for a moment.
It unfurls and spreads its wings,
bathing in the daytime sun.

Levähdyspaikan
toivossa perhoset
ylittävät meren.

In hopes of finding
a place to rest, butterflies
are crossing the sea.

Vaikka kivi on
pohjassa, me seuraamme
yhä renkaita.

Even though the stone
is resting on the bottom,
we still track the rings.

Source: Arto Lappi, Kukko puusa (Turku: Sammakko, 2002), pp. 14–17, 45. Thanks to Mischa Gabowitsch for inducing me to look at page forty-five. Translated by Living in FIN. Photo of peacock butterfly courtesy of LuontoPortti

Arto Lappi: Five Tanka

DSCN2816

Varpunen kävi
koputtamassa lasiin
ja minun oli
juostava ulos heittämään
muutama kuperkeikka.

A sparrow strutted
while tap-tapping on a glass,
and I was supposed
to run out, launching myself
into several somersaults.

Talitiainen
aloitta kosintansa
ja sirkuttaa kuin
järkensä menettänyt:
Sammakko loikkaa lampeen.

A great tit commences
its mating and marriage dance.
It chirps and twitters
as if it has lost its wits.
A frog leaps into a pond.

Isketään hanskat
kottikärryjen sarviin,
kottarainen on
ehtinyt jo rakentaa
betoninmyllyyn pesän.

Work gloves are slapped down
on a wheelbarrow’s antlers.
A starling has found
the time to build a nest in
the concrete cement mixer.

Kuka jännittää
jousen, josta pääskyset
noin mutkaisesti
singahtelevat aina
kuitenkin maaliin osuen.

Who bends back the bow,
sending the swallows hurtling
in such crooks and curves,
nonetheless always hitting
the target straight on the mark?

Turha miettiä,
matka on jo alkanut:
parasta pitää
hatusta kiini, kyllä
tuuli aukaisee takin.

It’s pointless to think:
the trip’s already begun.
It’s best to hang on
to your hat, since all the same
the wind will open your coat.

Source: Arto Lappi, Kukko puusa (Turku: Sammakko, 2002), pp. 9–11, 13, 29

Translation and photograph by Living in FIN