Eeva Kilpi, “A Song of the Love of Trees and Animals”

P7220076

Eeva Kilpi
Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Tervehdi kukkaa, kumarra sille,
polvistu lehdokin edessä.
Anna sen kasvaa, älä taita ja tallaa,
se kuihtuu sinun vaasisi vedessä.

Anna sen kasvaa, anna sen olla,
se on olento siinä kuin sinäkin.
Joka ruoho tuntee, joka eläin pelkää,
se on kohtalotoveri ihmisen.

Minä laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.
Pysähdy, katso, ne silmissä siintää.
Oi, että siintäisi vastakin.

Ei ole ihminen tuhonnut vielä
kaikkea metsää, onneksi ei.
Pahaa on tehty, paljon on mennyt,
niin monta korpea ahneus vei.

Vaan yhä minä laulan voimasta jonka
vain metsä voi antaa sydämeen,
voimasta joka saloilta huokuu
avuksi tuskaan ja sairauteen.

Oi veljeni kuusi, siskoni koivu,
mäntyni, haapani, leppäni oi,
vaahtera, paju, paatsama, tuomi,
pihlajat, katajat kansani,

joukkoonne minut ottakaa mukaan,
syliinne minut sulkekaa,
suruni teidän suruunne liitän,
hätäni teidän kanssanne jaan.

Yhä kukkii niitty, lentää höyty,
puhkeaa silmu ja lehti ja nuppu,
yhä venyy norkko ja punertaa käpy,
tuoksuu neulanen, pihka ja suo.

Olen mutaa ja suota, olen sieni ja sammal,
olen mättäällä karpalo, lakka ja kyy.
Samaa kipua kannan, samoin säikyn ja pelkään,
minä pyydän vain olla, en osta, en myy.

Minä laulan vielä rakkaudesta
lintuihin, mäyriin ja ilveksiin.
Ne vaarassa ovat, kuolema vaanii,
suojele niitä, oi suojele niin.

Eläimen silmistä jumala katsoo
sinua silmiin, tunnetko sen?
Älä käänny pois, älä pakene, torju,
kohtaa totuus surullinen.

Kohtaa eläimen jumalan-katse,
sinulta apua pyytää se nyt.
Rauhaa ja oikeutta se vaatii,
Jumala sortoon on kyllästynyt.

Jätä lehdot ja kummut jumalan käydä,
rannat jumalan soudella,
jumalan lentää ja jumalan kukkia,
jumalan uida ja pöristä.

Vapauteen vangittu elämä kaikki,
ihminen, kahleet kaikilta pois!
Ei ole luonto vain ihmistä varten,
luonto on luojasi, muista se.

Oi veljeni puu, oi siskoni heinä,
oi sukuni suuri: eläimet.
Samaa kudetta ollaan, samaa verta ja tuhkaa,
samaa ahdistusta ja unelmaa.

P7220009

Eeva Kilpi
A Song of the Love of Trees and Animals

Now I shall sing of the love
of trees and flowers and animals.
Stop and look: they are in danger.
Protect them, o protect them.

Greet the flower, bow to it.
Kneel before the grove.
Let it grow: don’t trample and break it.
It will wither in your vase’s water.

Let it grow, let it be.
It is a being in the same way you are.
Every blade of grass feels, every animal knows fear.
It shares man’s plight.

I shall sing to you of the love
of trees and woods and ridges.
Stop and look: they loom before your eyes.
Oh, would that they would go on looming.

Man has not yet destroyed
all the woods, fortunately.
Bad things have been done, much has been lost.
Avarice has consumed so much wildnerness.

But still I shall sing of the power
only the forest can grant the heart,
the power emanating from the wilds,
helping us bear anguish and illness.

O brother pine, sister birch,
my pine, my aspen, my alder,
maple, willow, buckthorn, hackberry,
rowan, the junipers of my people,

take me into your throng,
enclose me in your embrace.
I shall join my sorrow with your sorrow,
I shall share my distress with you.

The meadow still blossoms, the fuzz flies.
Bud and leaf still burst open.
The catkin still stretches, and the cone reddens.
Needle, resin, and swamp are redolent still.

I am mud and swamp. I am mushroom and moss.
I am cranberry, cloudberry, and viper in a hassock.
I endure the same pain. I spook and scare the same way.
I just ask to be. I neither buy nor sell.

I shall also sing of the love
of birds, badgers, and lynx.
They are in danger: death stalks them.
Protect them, o protect them.

God looks through animal’s eye
into your eyes. Do you feel it?
Don’t turn away, don’t run away—fight back.
Face the sad truth.

Face animal’s God-gaze.
It asks you now for help.
It demands peace and justice.
God is weary of the oppression.

Let God’s groves and hillocks grow.
Let God’s beaches go for a row.
Let God fly and let God flower.
Let God swim and buzz.

Free all captive life,
man, remove the chains from everything!
There is no nature for man alone.
Remember nature is your creator.

O brother tree, o sister grass.
O my great family of animals.
We are made of the same weft, the same blood and ash,
the same anguish, the same dreams.

P7200622

Originally published in Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photos by Living in FIN

Eeva Kilpi, “Reflections”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietteitä | Reflections

Hallitsija on suojeltavin.
Riistäjä haavoittuvin.
Saalis rakastettavin.

The ruler is the most protected.
The exploiter, the most vulnerable.
The prey, the most loved.

::::::::::::::::

Sosialistinen realismi.
Hyväsdämisen Gorki-ressukan
liberaali erehdys.

Socialist realism.
Gorky the kind-hearted wretch,
the liberal mistake.

::::::::::::::::

Humanismin heikkous on itse periaatteessa:
antaa myöten.
Juuri siksi sita kannattaa levittää.

Humanism’s weakness is in the principle itself:
giving in.
That is exactly why it is worth spreading.

::::::::::::::::

Demokratian perusoikeuksia on sananvalta.
Mutta siinäkin tavallisella kansalaisella on
useimmiten vain sana, ei valtaa.

The power to deliberate and decide is among democracy’s basic rights.
When it comes to it, though, the run-of-the-mill citizen has
only the say more often, not the power.

::::::::::::::::

Kaikesta mikä on hyvää voi luopua.
Pahasta luopuminen on vaikeampaa,
koska sen haluaisi muuttaa.

How nice if you can give up everything.
Giving up bad things is harder,
because you would like to change them.

::::::::::::::::

P.S. Arvostellessani politikkaa
en koskaan tarkoittanut,
että lahjakaitten pitäisi luopua siitä.

P.S. When criticizing politics
I have never implied
the gifted should give it up.

::::::::::::::::

Anna tuhannen kukan kukkia:
älä poimi niitä.

Let a thousand flowers bloom:
do not pick them.

::::::::::::::::

Kaikki on paljaana edessämme.
Meidän mieltämme vain kattaa selitysten kuori.

Everything is naked before us.
Our opinion only papers over the shell of explanation.

::::::::::::::::

Säännöt ovat yleisimpia poikkeuksia.

Rules are the most common exceptions.

::::::::::::::::

Institutionalisointi.
Sana on yhtä kauhea kuin asia.

Institutionalization.
The word is as awful as the thing.

::::::::::::::::

Ole oma instituutiosi.

Be your own institution.

::::::::::::::::

Jää punajuova:
Kauneuden voimakas kaipuu.
(Korjaus E. Leinon tekstiin)

A red streak of ice:
The powerful longing for beauty.
(A correction to Eino Leino’s 1908 “Elegy)

::::::::::::::::

On vain yksi periaate: epätäydellisyys.
Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.

There is only one principle: imperfection.
Anyone who accepts it can bear to live.

::::::::::::::::

Kammoan täydellisyyttä.
Luojan kiitos se vaara ei minua uhkaa.

I dread perfection.
Thanks to the Creator that danger does not threaten me.

::::::::::::::::

Viimeinen josta haluan pitää kiinni:
Oikeus omiin virheisiin.

The last thing I hold on to:
The right to my own mistakes.

::::::::::::::::

Heikkous se todella voimaa kysyy.

Weakness really asks for power.

::::::::::::::::

Miehistä ihminen oppii.

A person learns from men.

::::::::::::::::

Köyhyyteen ei auta edes raha.

Even money is no help in poverty.

::::::::::::::::

Se jonk’ ei leipää kyynel kastellut,
se jok’ ei koskaan vaipuin sielun vaivaan,
oo itkein autossansa istunut,
ei tunne teitä hän, te vallat taivaan.
(Goethe – Koskenniemi – E. Kilpi)

Who ne’er watered bread with tears,
Who ne’er suffered from an ailing soul,
Sat weeping in his car,
He knows you not, ye powers of heaven.
(Goethe, “Song of the Harper,” adapted by Eeva Kilpi from Veikko Koskenniemi’s Finnish translation)

::::::::::::::::

En pysty ystävytteen:
se vaatii niin paljon.
Osaan rakastaa.
Siihen tarvitaan vain yksi.

I cannot manage friendship:
it requires so much.
I know how to love.
It requires only one.

::::::::::::::::

Lempeys on miltei poikkeuksetta älykkyyttä.
Älykkyys usein julmaa.

Tenderness is almost without exception intelligence.
Intelligence is often cruel.

::::::::::::::::

Minkä metsäsissin maailma minussa menettikään
riutumaan yhdistyksiin,
kokouksissa kalpenemaan.

What a Forest Guerilla* the world lost in me,
languishing in associations,
turning pale at meetings.

* The Forest Guerrillas (Finnish: metsäsissit) were a Finnic resistance movement formed by some of the inhabitants of the parishes of Repola and Porajärvi in addition to several White Guard volunteers after their territory was ceded to Bolshevist Russia in the Treaty of Tartu of 1920. The conflict is known as the East Karelian Uprising. The 2,000 metsäsissi forces managed to capture large parts of East Karelia during their rebellion against their Russian rulers in 1921, aiming to unite these areas with the newly formed Republic of Finland. Ultimately, however, in 1922 the rebel forces withdrew into Finland. Source: Wikipedia

::::::::::::::::

Kyllä ihiminen pystyy olemaan kova:
hylkämään, loukkaamaan, pettämään,
jättämään, olemaan välittämättä.
Mutta miksi hän yrittää kaikin tavoin
todistaa sitä itselleen?

Yes, humans can be tough:
forsaking, insulting, betraying,
neglecting, heedless.
But why do they try in every way
to prove it to themselves?

::::::::::::::::

Ei yksinäisyydesta pidä kärsiä.
Se on muutenkin kyllin raskas taakka
yhden hengen kannettavaksi.

You must not suffer from loneliness.
It is enough of a burden as it is
having to be one person.

::::::::::::::::

Olen menettänyt muistini:
en muista aikaa
jolloin en olisi ollut väsynyt.

I have lost my memory.
I cannot remember a time
when I was not tired.

::::::::::::::::

En muista asioita, vain ilmaisuja.
Minun mielikuvitukseni todellisuusko
se pyrkii näin voimakkaasti toteutumaan:
tappaa minusta kaiken näennäisen.
Mikä pettymys olla henkihieverissä.

I do not remember things, just expressions.
The reality of my imagination
strives so mightily to make it come true:
to kill everything apparent in me.
What a disappointment to be feeble spirited.

::::::::::::::::

On paljon inhimillistä
joka on minulle vierasta.

Much that is human
is alien to me.

::::::::::::::::

Että mitäkö odotan elämältä?
Elämyksiä:
iloa ja moraalisia ongelmia.

And what do I expect from life?
Experiences:
joy and moral dilemmas.

::::::::::::::::

Rakkaus: vallankumous ihmisessä.

Love: revolution in a person.

::::::::::::::::

Rakkaus on ihmisen elastisin ulottuvuus.
Se on kuin emätin.
Sopeutuu isoon ja pieneen.

Love is a person’s elastic dimension.
It is like the vagina.
It adapts itself to big and small.

::::::::::::::::

Luonto ei petä.

Nature does not disappoint.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 99–106. Photo and translation by Living in FIN. Thanks to VVZ for identifying the creature in the photo as a hoverfly.