Eeva Kilpi, “Last Summer”

800px-Valtra_lumber_tractor_JyväskyläValtra tractor with lumber trailer in Jyväskylä, Finland, May 5, 2011. Photo by Antti Leppänen

Viime kesänä jolloin en kirjoittanut
Jumala lähetti minulle miehiä.
Tänä vuonna kirjoitan metsässä myöhään syksyyn
ja eikös Hän toimita minulle polttopuita:
rojauttaa yhtiön metsätraktorista
kasan pölkkyjä vanhan saunani viereen.
Hän antaa hartioihini voiman raahata
ne liiteriin.
Kuka tietää, vaikka Hän itse ilmestyisi
ne jonakin päivänä sahamaan.
Tarpeeni kaikki tietää.

Pirukin kiertää paikkaa,
kauppaa tontteja, viittilöi mökkiäni,
loitsii turhaan rajoja.

Ei pysty paha noita-akkaan
jok’ on liitossa Jumalan kanssa,
kainalossa Kaikkivallan.

Linnut lähtevät,
ruoho kuolee,
minä jään.

Luoja lempii salaa.

Last summer, when I wasn’t writing,
God sent me men.
This year I’m writing in the woods until late autumn,
and perhaps He shall fetch me firewood,
dragging a pile of logs
from the association’s lumber tractor over to my old sauna.
He shall give my shoulders the strength to schlep
them into the shed.
Who knows? Maybe He Himself would appear
one day to saw them.
He knows all my needs.

The Devil sidesteps the place.
Selling lots, he waves towards my cottage,
hexing the borders to no avail.

Evil can do no harm to the witch lady
what is in league with God,
in the Almighty’s armpit.

The birds leave,
the grass dies,
I am staying.

The Creator makes love on the sly.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 37–38. Translation by Thomas Campbell. Photo courtesy of Wikimedia Commons

 

Eeva Kilpi, “The Thistle, Autumn’s Late Bloomer”

1024px-Aglais_urticae_LC0310

Ohdake, syksyn viimeinen kukkija.
Hillitty, vaalea sinipuna.
Vankka varsi, ei kaadu sateessa,
ei taitu tuulessa.
Piikkinen: selektiivisyyttä.

Latvassa nokkosperhonen.
Iso, uusi, vastakuoriutunut,
tuorein värein,
elämänsä viimeisessä vaiheessa:
perhosena, parhaimmillaan.

Ja tämä kaikki kerrottuna paljolla:
sankka, utuinen vyöhyke
lujuutta ja lepatusta — ennen kuolemaansa
kesä synnytti tällaisen ilmiön
hvyästelläkseen luomakuntaa.

Pikkulepinkäiset, myöhäänmuuttajat,
nököttävät katon reunalla
ja popsivat perhosia
joita ohdakemaa ruokkii.

Raskasta seurata sivusta
tätä luonnon tasapainoa ja harmoniaa.

Mutta mikä olisi oikea vaakakuppi?
Ryhtyä linnunpelätiksi.
Kitkeä ohdakkeet.
Perustaa kaalimaa?

Syksypä tietää:
lepinkäiset lähtevät,
perhosten aika jatkuu,
ohdake tuoksuu,
sulous rellestää.
On kaunista kuolla.

The thistle, autumn’s last bloomer.
A subdued pale violet.
A sturdy stem that neither falls in the rain
Nor breaks in the wind.
Prickly, selective.

A small tortoiseshell butterfly on the crown.
Big, new, freshly hatched,
its colors fresh,
in its life’s final phase:
a butterfly in its prime.

All of this multiplied many times:
a dense, nebulous zone
of fortitude and flutter before death.
Summer gave birth to this phenomenon
in order to take leave of creation.

Red-backed shrikes, late migrators,
sit still on the roof’s edge,
munching the butterflies
the thistle patch nourishes.

It’s painful to watch from the wings
as nature balances and harmonizes thus.

But what would strike the right balance?
Becoming a scarecrow?
Weeding the thistles?
Planting a cabbage patch?

Autumn knows, though.
The shrikes depart.
The time of the butterflies goes on.
The thistle is fragrant.
Grace revels.
Dying is beautiful.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 33–34. Translated by Living in FIN. Photo of a small tortoiseshell butterfly by Jörg Hempel. Courtesy of Wikipedia. The translation is dedicated to my mother on her birthday.

Hannu Salakka, “There Has Been Nothing Special”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ole mitään erikoista.
Talosta ei kuollut ketään,
pois matkustaneista ei ole kuulunut.
Aivan tavallinen syksy.

Nämä silmät vain
niin monta kymmentä kuvaa syksyistä nähneet
eivät luota ainoaan käsilläolevaan.

Selailevat ennakkotapausten arkistoja.

* * * * * * * * * *

There has been nothing special.
No one from the house died,
nothing has been heard of those who journeyed away.
Quite a normal autumn.

These eyes alone,
which have seen so many dozen pictures of autumns,
do not trust the only thing ready to hand.

They browse the archives for precedents.

—Hannu Salakka, Niin joudun kauas tulevaisuuteen (Otava, 1989), p. 120. Translation and photo by Living in FIN

 

Eeva Kilpi, “Autumn”

Kuokkala Bridge, Ainolanranta, Jyväskylä, September 2, 2016

Syksy.
Nyt pyykkiin viime kesän spermat.
Vähäiset mutta kuitenkin.
Sääli.
Eivät mahtuneet kaikki minuun.
Ja talvi on pitkä.

Autumn.
Now the last of summer’s sperm goes into the wash.
A little, but still.
It’s a pity.
It didn’t all fit into me.
And winter is long.

Source: Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), p. 42. Translation and photo by Living in FIN